Tekstianalyysiharjoitukset - osa 7 DRAAMAN TULKINTA

Eeva-Liisa Mannerin näytelmä "Eros ja Psykhe" (1959)

Näkökulmia mm.:

- myyttikritiikki

1. Hesiodos "Jumalten synty" (700 eaa)
2. Aristofanes "Linnnut" (414 eaa)
3. Platon "Pidot (360 eaa)
4. Apuleius "Eros ja Psykhe" (200)
5. Milton "Comus" (1634)

• huomioita:
• 1)  syntyi Kaaoksesta samaan aikana kuin Gaia, so. oli aluksi vanhempi jumala kuin esim. Afrodite, joka myöhemmin oli hänen äitinsä ja sodanjumala Ares isänsä
• 2) Aristofaneella syntyi Pimeydestä, Yön munimasta munasta
• 3) Faidroksen puhe Platonin "Pidoissa" kuten ed., mutta yhdistetään mm. nautintoon taistelukentällä, kuoleminen rakkauden tähden
• 4) myöhemmin tulkittiin jumalten sukupuuta eri tavalla; Eroksen kautta rakkauden voima ihmisille

• näytelmä päättyy toisin kuin alkuperäinen legenda, so, Zeus lopuksi yhdistää rakastavaiset ja he saavat lapsen Hedonen (intohimo, halu) & Eros ei ole "Don Juan" - tyyppu kuten Mannerilla

- uuskritiittinen (tekstin lähiluku)

• tekstin symboliikka: tuulet, laivat, meri jne.

- psykoanalyyttinen (vietit, alitajunta)

• Eros (elämänvietti) - Psykhe (kuolemanvietti)
• Morfeus (unet, harhat)
• Afrodite (egon häiriöt, superego)

- feministinen (naisnäkökulma)

• Psykhe naisena - nykyajassa
• Eros miehenä - nykyajassa (traumaattisine sotakokemuksineen)

- konstruktionistinen (lukijoiden antamat merkitykset)

• voi esim. samastua eri hahmoihin, luultavimmin Psykheen

- dekonstruktionistinen (tekstin purkaminen osiinsa ja uudelleenkoonti)

• erilaisten tarinoiden nostaminen esiin tekstistä
• jokainen hahmo näkee asiat omasta näkökulmastaan

- uushistoristinen (mm. kristillisen ideologian vaikutus)

• alkuperäisen legenda - kristilliset elementit - moderni ajattelu

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 6 DRAAMA-ANALYYSI

Seuraavaksi alustavassa analyysivuorossa on Eeva-Liisa Mannerin "Eros ja Psykhe" (1959). Kenties viimeisin produktio on vuodelta 2008, jolloin Kellariteatteri tuotti näytelmän yhteistyössä Metropolian kanssa. Skenet-portaalissa Maria Säkö on arvioinut esitetyn näytelmän. Ehkä silmiinpistävintä toteutuksessa oli, että tragediaan oli tehty onnellinen loppu, mihin Säkö ei sen kummemmin puuttunut.

    *    *    *    *    *

Vuonna 1998 Timo Linnasalo ohjasi "Eros ja Psykhe" - näytelmästä ainakin kriitikoiden (Minna Karila, Juha Rosenqvist)  mielestä epäonnistuneen sekoituksen elokuvaa ja näytelmää. Elonetin kuvailun perusteella elokuvassa on paljon musiikkia (ja tanssia), joten orjallisesti alkuperäistä tekstiä ei noudateta.  Mytologia ei myöskään avaudu edes kriitikkokatsojille. (Harmi ettei elokuvaa enää saa mistään käsiinsä. Any ideas?)

    *    *    *    *    *

Näytelmän alussa kirjailija / kertoja luonnnehtii näytelmäänsä nykyaikaiseksi, ja sanoo sen olevan surullisempi kuin antiikin tarun, joka oli toiveuni. Hän nostaa vertauskuvassa esiin näytelmänsä kaksi symbolia laivan ja tuulen. "Kuvitelmat työntävät maailmaa kuin tuuli pientä epätoivoista laivaa, jonka jokainen satama on pettymys".

Kolmiosainen tragedia alkaa kohtauksella satamassa. Eros ja Psykhe istuvat satamakahvilassa, itse asiassa aivan alussa Eros vasta saapuu pöytään. Kaukana häämöttää suuri laiva.

"Psykhe: Eros, sinä tulit. Olen odottanut kauan, kuusikymmentä päivää.

Eros: Merellä oli myrsky, viivyimme Harmonian satamassa. Psykhe, olet kaunis, silmissäsi on laiva."

Katsojalle / lukijalle syntyy vaikutelma siitä, että Eros näkee Psykhen silmissä heijastuksena merellä olevan laivan. Yhtä hyvin ilmaus voisi olla metonymia (viittaa Psykhen sieluun / elämään laivana & Eroksen saapuessa syntyy ilmavirta...) tai hämärä vertaus (itseironiaa: Eros tuulena kuvittelee näkevänsä Psykhen toiveikkaan laivan).

    *    *    *    *    *

Analysoitavia seikkoja ovat mm.:

- ensivaikutelma
Näytelmän kahden ensimmäisen sivun (mm. prologin) lähiluvun perusteella kiehtova näytelmä. Eroksen ja Psykhen tarina siirretty lähelle nykypäivää ja sitä on hieman muuteltu, "koska nykyaika rakastaa enemmän sensaatiota kuin runoutta.".

- olosuhteet
Tapahtumapaikkana satamakahvila. Seesteinen tilanne, jossa kaikki mahdollista. Suurin osa tapahtumisesta kuitenkin tapahtuu Eroksen ja Psykhen mielissä.

- roolifaktat
Hahmoina vain Eros ja Psykhe. Ravintolassa tosin saattaa olla muitakin.

- perussisältö
Aluksi arkista tapahtumista. Eros flirttailee Psykheä ravintolan pöydässä, mutta tämä toteaa viileästi - "Olet humalassa" kolmannen sivun alussa. 

- teemat ja perusristiriita
Eroksen ja Psykhen erilaisuus. Toinen saapuu (myöhässä) tuulena. Toinen odottaa epätoivoisena.
Eroksen ja Psykhen rakkaus, kaipuu toistensa luo.

    *    *    *    *    *

Näytelmä koostuu antiikin tragedioiden tapaan prologista ja kolmesta osasta (alkukohta, keskikohta, loppu). Keskikohdassa tapahtuu luultavasti näytelmän käänne, peripateia. Tragediaan kuuluu myös traaginen erehdys" eli hamartia, jonka seurauksena sankari ajautuu onnettomuuteen. Olennaista on, että sankari erehtyy tietämättömyyttään tai olosuhteiden pakosta. Katsojan on tarkoitus saada näytelmän katsottuaan katharsis, emotionaalinen puhdistuminen. Puhdistuminen on esim. sitä, että katsoja vapautuu kehittymättömistä säälin tai vihan tunteista. Hän siis oppii käsittelemään tunteita oikealla tavalla.

    *    *    *    *    *

I osa

- ensivaikutelma
Vaikutelma, iloinen tunnelma, hieman muuttuu sivulla 16, kun Eros alkaa puhua selvästi sekavasti, mihin Psykhe toteaa, "sinä puhut kuin kiinalainen". Jonkin ajan kuluttua sävy taas muuttuu. Sivulla 18 Eros alkaa puhua sotakokemuksistaan. Eroksesta "haava voi olla kuin ruusu" ja "kivullakin on raja ... viimeinen nautinto, tyhjyys ...". Psykhe: "Pelkään sinua Eros". Sitten sävy taas muuttuu. Eros rakentaa hänelle ja Psykhelle utopistista maailmaa, minkä jälkeen Eros romantaa maanpinnalle. Psykhe: "Olet humalassa, tai hullu". Lopulta Eros nukahtaa. Unen aikana Psykhen isä Morfeus kannustaa tytärtään: "Toivo on tuulta (Eros), tuuleton laiva (Psykhe) on sairas". Eroksen herättyä keskustelua jatkuu kuta kuinkin realistisena samoin kuin tapahtumat - aina Psykhen kuolemiseen asti ja vielä sen jälkeenkin.

- roolifaktat
Uusina hahmoina alun jälkeen Psykhen isä Morfeus ja Eroksen äiti Afrodite. Sivuhenkilön (konduktöörin) ääni rautatieasemalla, jonne Eros ja Psykhe ravintolasta lähtivät. Kaiutin, joka kuuluttaa suruviestiä.

- perussisältö

Eros keskittyy aluksi Psykhen viettelyyn (tapojensa mukaisesti), mutta tämän puheet eivät tehoa Psykheen. Silti Psykhe toteaa ironisoiden: "Rakasta miestä jota en tunne". Loputtoman jaarittelun jälkeen Eros yllättäen toteaa: "Missä vietämme tämän yön? Tavaravaunussa - ?" Psykhe: "Olet humalassa, tai hullu." He eivät löydä keskustelussa yhteistä säveltä. Psykhe on kuitenkin valmis melkein mihin tahansa Eroksen kanssa, lähtemään tämän matkaan.

Sitten tapahtuu yllättävä käänne. Psykhe vakavoituu: "On tapahtunut jotakin - sellaista mitä usein tapahtuu tietämättömille. Minä saan lapsen. Tarkoitan, me." Eros menee yllättävästi tiedosta aivan sekaisin. Hän ei hyväksy tapahtunutta ja haluaa, että Psykhe tekee abortin. Psykhe syyttää nyt Erosta valehtelusta. Eros ei oikeasti halunnutkaan naimisiin hänen kanssaan. Eros vetoaa sukuunsa ja äitiinsä Afroditeen. Heidän olisi ensin hyväksyttävä lapsi.

Psykhe on kriittinen Erosta ja tämän sukua kohtaan. "Minullakin on sukupuuni. Minun puuni on yhtä vanha kuin sinun, mutta suvaitsevainen". Psykhe puhelee itsekseen lähtevänsä junalla Eokseen (Afroditea tapaamaan). Eros innostuu heti ehdotuksesta ja auttaa Psykhen junaan. Itse hän jää satamaan. Junassa Psykhe epäilee ratkaisuaan ja viime tingassa hän hyppää junasta laiturille, mutta jää junan alle ja kuolee.

Eros palaa satamaan ryyppäämään. Psykhen isä Morfeus tarjoaa Erokselle lasillisen - vettä ja alkaa pilkata miestä siekailematta mutta kohteliaasti.

- teemat ja perusristiriita
1 Eroksen sotatraumat (psyykessä jokin vamma tai vammoja; Psykhen riittämättömyys eroottisten toiveiden kohteena; hämärtynyt käsitys todellisuudesta)
2 Eros välttelee vastuunottoa (lapsi, avioliitto, yhteinen elämä)
3 Psykhen sääli / myötätunto (isä kannustaa jatkamaan suhdetta; tulee vastaan Erosta, kun lähtee Afroditea tapaamaan)

    *    *    *    *    *

II osa

- ensivaikutelma
Toisen osan tunnelma on hyvin erilainen kuin ensimmäisen. Nyt ollaan jumalten maailmassa, hetkessä ennen Psykhen fyysistä (?) kuolemaa, Kokytos-joen rannalla odottamassa lautturia koirineen ennen matkaa Hadekseen ja avioliittoa Kuoleman kanssa. Kaikki on vielä mahdollista, jumalten maailmassa.

Eroksen äiti Afrodite kuitenkin sanelee, miten tilanteessa edetään. Afrodite nöyryyttää Psykheä ja panee tämän tekemään piian töitä. Muut jumalat katselevat sivusta. Jumalana Psykhe voisi voittaa Kuoleman alistumalla Afroditen tahtoon, mutta hän ei halua. Hän yrittää miellyttää Afroditea, jotta tämä taipuisi hänen ja Eroksen liittoon, mutta niin ei käy.

- roolifaktat
Uutena hahmona toisessa osassa estradille astuu mm. maan ja hedelmällisyyden jumalatar Demeter. Psykhe panee toivonsa Demeteriin, mutta Afroditen ystävänä apua ei heru. Psykhellä on sisällään syntymätön lapsi, jonka hän ei haluaisi kuolevan. Jumalat eivät tunne sääliä tai armoa. Eros pettää Psykheä toisen naisen kanssa (mitä pettäminen näissä piireissä sitten merkitseekään). Kuolema tulee kuvaan mukaan Psykhen isän Morfeuksen ehdotuksesta vaihtoehtoisena puolisona, mikä tietysti merkitsee Psykhen ja lapsen kuolemaa.

- perussisältö
Afrodite vastustaa henkeen ja vereen Eroksen ja Psykhen liittoa, joka tosin ei ole enää ajankohtainen Psykhen kuoltua. Koska kyse on jumalten ja puolijumalten maailmasta (ilmeisesti) kaikki on mahdollista. Psykhe on ilmeisesti jossain välitilassa matkalla Hadekseen - aika on jotenkin kokonaan pysähtynyt junaturman jälkeen (hieman ennen Psykhen oikeaa kuolemaa).

Psykhe pyytää apua Demeteriltä vaikeassa tilanteessa, kuoleman hetkellä, mutta tämä ei lupaa auttaa häntä. Afrodite käyttää tilannetta hyväkseen, ja pyytää Psykhea hakemaan rasian kaunetta manalan tai Hadeksen portilta, sitten tuomaan vettä kuolemanjoelta Kokytoksesta. Isä Morfeus ihmettelee, miksi Psykhe tekee palvelustytön töitä Afroditelle. Tämä sanoo tekevänsä sen rakkaudesta Erokseen. Samaan aikaan Eros rakastelee toisen naisen kanssa.

Keskusteltuaan Psykhen kanssa Morfeus päätyy siihen, että liitto Kuoleman kanssa lienee ainoa vaihtoehto. "Kuolema on balsami, elämän lääke."  Toinen vaihtoehto olisi unohduksen uni eli liitto oman isän, unten jumalan Morfeuksen kanssa. Isä muuttaa aiemmin myönteisen mielipiteensä Eroksesta, nyt hän sanoo tämän väistelevän. Isän ja tyttären kiista jää toisen näytöksen lopussa avoimeksi. Morfeus alkaa mielessään valmistautua Psykhen Kokytos-joen ylitykseen. 

- teemat ja perusristiriita
Toisessa osassa on voimakkaita vastakohtia eri jumalten välillä. Toisaalta jumalat pitävät jumalten puolta.
1 Psykhe on yksin Afroditea vastaan, kun Demeterkään ei auta häntä lapsen kanssa.
2 Psykhen yrittää luoda vastakkainasetelma Afroditen ja Demeterin välille ei onnistu.
3 Unen jumala Morfeus on sentään tyttärensä Psykhen puolella, mutta hänkään ei asetu Afroditea ja Demeteriä vastaan vaan tarjoaa vaihtoehtona Kuolemaa - ja itseään eli "vaipumista unohduksen uneen".

Keskeinen teema on Psykhen (tai suppeammin naisen) yksinäisyys tilanteessa, jossa mies ei halua lasta hänen kanssaan, eikä muutenkaan halua sitoutua naiseen. Kun kukaan ei auta, vaihtoehdoksi helposti jää kuolema, joka näytelmässä tapahtuu onnettomuuden seurauksena.

    *    *    *    *    *

III osa

- ensivaikutelma
Tarina ei ole edennyt todellisuudessa yhtään sitten Psykhen kuoleman. Morfeus ja Eros ovat jälleen satamakahvilassa. Eros on menettänyt elämänhalunsa, mutta Morfeus sanoo, että jotain on tehtävissä. Kellon voi kääntää taaksepäin. Lukijan mielessä syntyy ajatus, muuttuvatko asiat sittenkään edes toisella kertaa. (Eivät muutu.) Toisella kerralla Psykhen astuttua junasta takaisin asemalaiturille, tilanne on jopa pahempi kuin ensimmäisellä kerralla. Eros alkaa epäillä ja syyttää Psykheä perusteettomasti. Eikä ole ihme, että Psykhe lopulta palaa asemalaiturille, hyppää taas junaan - ja jää uudelleen junan alle.

- roolifaktat
Samat hahmot kuin ensimmäisessä näytöksessä. Eros, Psykhe ja Morfeus, mutta ei Afroditea.
- perussisältö
Psykhe ei kuitenkaan taivu, joten Morfeus esittää vielä yhtä vaihtoehtoa.
Alussa palataan tilanteeseen, johon I näytöksen jälkeen jäätiin. Eros ja Morfeus istuvat nytkin satamaravintolassa 60 päivää junaonnettomuuden jälkeen. Eros suree Psykheä.

Morfeus tekee Erokselle tarjouksen Psykhen palauttamiseksi eloon, mutta ehtona on, että Eros voi omistaa Psykhelle "edes yhden ajatuksen, joka on ehdoton". Eroksen ajatus on nimenomaan se, joka voisi kutsua Psykhen takaisin. Eros suostuu mihin tahansa, jotta hän saisi Psykhen takaisin.

Morfeuksen onnistuu palauttaa ajan hetkeen, jolloin Psykhe astuu takaisin satamalaiturille nyt elävänä. Jotta tämä olisi mahdollista, hän joutuu pyyhkimään Psykhen mielestä kuoleman jälkeiset tapahtumat, koska niitä ei enää ole. Eros suostuu.

Näytelmä menee aina vain syvemmälle unen maailman. Psykhe astuu junasta ikään kuin olisi palannut jostain, mutta ei muista mistä. Eros epäilee häntä uskottomuudesta tämän muistamattomuuden takia, haukkuu sitten Psykhen ulkonäköä, mutta peruu sitten kaikki aiemmat puheensa ja alkaa ylistää Psykheä.

Sitten Eros vaipuu taas synkkyyteen. Toivoo kuolemaansa. Psykheä alkavat kyllästyttää Eroksen jatkuvat sisällyksettömät puheet. "Jos todella tahtoisit kuolla, kuolisit, Eros." Morfeus tulee Psykhelle apuun. Morfeuksen viestin ydin on, että Psykhe on liian tietoinen koko ajan itsestään, egostaan (ja miten asioiden pitäisi olla). "Olet aina keskipisteessä, etkä sitä koe. (..) Vain tiedoton on todellista, Psykhe."

Morfeuksen mukaan todellisuus (tiedoton) väistää tietoa maailmasta. Tieto maailmasta, totuus on vain hetkellistä, mutta kauneus on ikuista. Hän kertoo esimerkin. pääskystä. Kun pääsky ammutaan, pääskyn idea ei kuole. Se ei ole vähemmän pääsky kuolleena. Psykhe kyseenalaista isänsä puheen kysymällä retorisesti "eikö yhtä hyvin rumuus" ole ikuista. Morfeus väistää kysymyksen.

Psykhe vetää tilanteesta omat johtopäätöksensä. Tilanne on sama kuin ensimmäisen näytöksen lopulla. Eros ei halua lasta hänen kanssaan, eikä naimisiin äitinsä tahdon vastaisesti. Psykhe kehottaa Eroksen menemään sukunsa pariin. Eros ei ymmärrä mistään mitään. Junakohtaus toistuu. Psykhe astuu junaan ja viime tingassa muuttaa mielensä - ja jää junan alle.

Morfeus lohduttaa Erosta. "Hän on kuollut, mutta hän odottaa sinua." Eros ei usko katsoessaan murskautunutta Psykhettä. "Kuolema odottaa aina", Morfeus jatkaa.

- teemat ja perusristiriita
Eroksen ja Psykhen välisen suhteen muuttumattomuus. Perusasiat eivät toisellakaan kerralla muutu. Afroditen kanssa ei enää edes neuvotella.  Eros (elämänvietti) ja Psykhe (kuolemanvietti) ovat vastakkaisia voimia, jotka näkevät maailman eri silmin. Se mikä Erokselle on lunta on Psykhelle tuhkaa jne.

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 5 NOVELLIANALYYSI

Ray Bradburyn 'Maailman viimeinen ilta' - novellin tarkentavaa analyysiä.
Lauantai-iltäpäivänä tuplatiimini siis käsitteli vajaan vartin novellia. Tematiikan, symbolien ja motiivien sekä
lukijan tulkinnat jäivät välipäivien työksi. Tekemämme analyysit yhdistämme parin viikon päästä Opettajankoulutuslaitoksella ennen seuraavan lähijakson alkua.

NÄIN pitkälle siis pääsimme analyysissämme (jokaista kohtaa on syytä tarkentaa):

(1) Pintatason tarkastelu

- miljöö

Tapahtumapaikka on anonyymin miehen, naisen ja kahden tyttölapsen koti ilmeisesti jossain päin USA:a. Miljöö laajentuu henkilöiden mielissä nopeasti koko maapalloksi. Novellissa viitataan suoraan myös tapahtumiin miehen työpaikalla ja asuinalueen, korttelin naisiin.

Tekstissä on epäsuora viittaus USA:n ja Neuvostoliiton (Venäjän) väliseen vastakkainasetteluun 1970-80-lukujen taitteessa. Silmiinpistävää on, etteivät mies ja nainen korosta kansallisuuttaan, amerikkalaisuuttaan vaan heillä on globaali näkökulma maailmanloppuun.

- henkilöhahmot

Keskeisiä henkilöhahmoja on kaksi, mies ja nainen. Heidän taustoistaan ei ole mitään tietoa, ei edes iästään. Lapset ovat kuitenkin aika pieniä, sillä he leikkivät olohuoneen lattialla.

Ainoa tekstissä, satunnaisesti nimetty hahmo on Stan Willis miehen työpaikalta, jonka kanssa hän ensin keskusteli maailmanlopun unestaan. "Penni ajatuksistasi, Stan", kysyi mies työkaveriltaan työpaikalla. 

Kertoja on luonnollisesti yksi hahmoista, joka ei astu verhojen takaa esiin vaan hän tirkistelee ja kommentoi perheen arkisia puuhia kotonaan, kahvinjuontia ja nukkumaanmenoa.

Merkittävin hahmo, mikä helposti jää huomaamatta on ÄÄNI. Tosin päänsisäinen ääni tietysti on tulkittavissa myös (kollektiiviseksi?) hulluudeksi tai skitsofreniaksi. 

Tekstistä on pääteltävissä myös tukku muita hahmoja. Jopa kaikki maapallon ihmiset, joita uhkaa maailmanloppu. Lisäksi ainakin osittaisia syypäitä maailmanloppuun ovat USA:n ja Neuvostoliiton pommikoneet (lentäjät), jotka juuri tuona iltana ovat ilmassa.  

- juoni, tarinan ja tekstin suhde

Juoni on suoraviivainen. Novellissa kerrotaan otsikon mukaisesti 'Maailman viimeisestä illasta' yhden perheen näkökulmasta, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Epäilevä lukija miettii alusta lähtien, mistä kertomuksessa oikeastaan on kyse. Mihin 'Maailman viimeinen ilta' oikein viittaa? Miten kirjaimellisesti maailmanlopun voi ottaa? Voisiko se tarkoittaa jotain muutakin? Miksi ihmiset uskovat siihen, mitä he ovat unessa kuulleet? Novellin loppu on kuin mikä tahansa ilta, mies ja vaimo menossa unten maille toiseen maailmaan, josta he (mahdollisesti / todennäköisesti) aamulla taas palaavat. - Voisiko kertomus itse olla esimerkiksi miehen uni, jonka kautta kertomusta kuljetetaan? Ääni on aivan ilmeisesti jumalan ääni, jota ei voi kyseenalaistaa (koska se on jumalan ääni) ja novellissa on siten kyse siitä, miksi ihmiset uskovat sitä, mitä uskovat. Mitä järjettömimpiin asioihin.

Kertomus on pääasiassa miehen ja naisen välistä dialogia. Kertojan ääni tulee esiin kahdesta päätarinaan upotetusta pienestä kertomuksesta. Kahvinjuonnin ja tiskaamisen kuvauksen jälkeen kertojan ääni tulee esiin nukkumaanmenoon valmistautumisen ja sänkyyn menemisen aikana.

Kertomus kuvaa tavallista perhettä, tavallisena iltana tekemässä mitä arkisimpia asioita kuten juomassa kahvia, mutta samalla keskustelemassa mitä päättömimmästä asiasta. Mutta sellaisiahan uskonasiat ovat... Mistä esimerkiksi mies on saanut päähänsä, että USA:n ja NL:n pommikoneet ovat ilmassa ja menossa kohteisiinsa. Yleisessä tiedossa tuohon aikaan oli, että ydinaseita oli niin paljon, että niillä olisi koko maapallo tuhottavissa useaan kertaan. Globaali ympäristökeskustelu "Kasvun rajat" -raportteineen alkoi 70-luvun alussa, joten myös sen vaikutuksia novellissa selvästikin on.

Miehen ja naisen dialogin sisällä on myös kertomuksia, jotka liittyvät siihen, mikä mm. on johtanut 'Maailman viimeiseen iltaan'. Heti novellin alussa paljastuu, etteivät puolisot tiedä toistensa tietävän, että elävät elämänsä viimeistä iltaa.

Keskustelun sisällä muutamat pienet kertomukset tekevät säröjä heidän puheidensa mieleen. Miten on mahdollista, että 70-80-lukujen taitteessa tällaisesta asiasta ei olisi puhuttu mitään medioissa? Miten mies voi tietää, että pommikoneet juuri tuona yönä ilmassa matkalla kohteisiinsa? Miten he voivat sulkea lapset katastrofin ulkopuolelle, jos kaikki muut ihmiset kuitenkin tietävät maailmanlopusta uniensa kautta?

(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:

- kerronnan muodot

Novellin kerronta on alusta alkaen draamallista (siis suoraa) kahden henkilön välistä dialogia. Rivillä kuusi lukija vasta voi todeta, että kyse ei ole näytelmästä vaan muusta proosasta. Tällöin kertoja ääni tulee kuvaan mukaan. Kerronta muuttuu perinteiseksi epäsuoraksi kerronnaksi hetkeksi riveillä 11-12, sitten dialogi jatkuu jne.

Kerronta on siis aluksi suoraa kerrontaa, jossa tosin ei kerrota kuka on äänessä (esim. "sanoi mies") mikä selviää vasta myöhemmin. Kyse on ikään kuin harhasta, joka luodaan. Lukija on sisällä novellin luomassa todellisuudessa. Kertojaa ei ole, ja kun kertoja vihdoin ilmestyy tekstiin, suora kerronta muuttuu epäsuoraksi, jopa vapaaksi epäsuoraksi kerronnaksi.   

- kertojan analyysi

Kertoja ei ole koko aikaa ns. kaikkitietävä kertoja, sillä kaikkitietävä vaan hänen 'henkensä' ikään kuin liikkuu kodissa tuoksutellen kahvia.

Ensimmäisen kerran kun kertoja on äänessä hän on siis ns. epäluotettava kertoja. Hän tietää asioita kahvin tuoksusta, joita kertoja ei voi tietää. Paradoksaalista on, että hän tietää jopa enemmän kuin kaikkitietävä kertoja tietäisi!

- fokalisaatio

Lähinnä miehen näkökulma, alkaakin miehen tekemällä kysymyksellä naiselle: "Mitä tekisit jos tietäisit, että tämä on maailman viimeinen päivä?" Hän kertoo naiselle, mistä maailmanlopussa on kyse: "Sanokaamme vain että kirja suljetaan". Kolmannella sivulla fokus muuttuu, kun nainen alkaa kertoa, mitä naapurustossa tapahtumut ja ihmettelee, miksei lehdissä puhuta asiasta mitään. Sitten seuraa taas aitoa dialogia miehen ja naisen välillä.

Sisäinen fokalisaatio on seikka, jolla novellissa leikitellään. Kaikki maapallon ihmiset ovat nähneet saman unen (joitain poikkeuksia lukuunottamatta?). Jos kaikki ovat nähneet saman (enne)unen, täytyy sen olla totta. Vai täytyykö? Novellissa ei kerrota mitään, minkä perusteella (muuta kuin unen) maapallon ihmiset ovat tehneet päätelmiä siitä, että 19.10.1979 on viimeinen päivä. Heistä vain tuntuu siltä, kaikista samaan aikaan ja siten asiasta on tullut totta.  
- ajan käsittely

Hyvin monipuolinen ajan käsittely. Viittauksia kauas menneisyyteen, viimeiseen neljään päivään, viimeiseen kahtaan päivään.Viimeiseen päivään ja erityisesti viimeisiin tunteihin ennen oletettua loppua. Sänkyyn mentiin vähän ennen puolta yötä.

Lisäksi aikajatkumolla on mielenkiintoisia aukkoja. Mies näki unensa neljä päivää sitten ja seuraavana päivänä siitä puhuttiin töissä. Kaikki olivat nähneet saman unen. Vaimolla näki unen edellisenä yönä ja korttelin naiset tiesivät myös muiden nähneen samaan aikaan saman unen. Mitä tapahtui (töissä olevien) miesten ja (kotona olevien) naisten unennäkemisten välissä, siitä ei ole tietoa. Ei myöskään siitä, mitä tapahtui viimeisenä päivänä ennen iltaa, eikä myöskään mitä tapahtui puolen yön jälkeen, jolloin oli ennustettu viimeisen päivän olleen. Tekstissä on vihjeitä siitä, että jossain vaiheessa ihmisten toiminta alkoi mennä pieleen ja ilmeisesti sitä ennen asiat olivat kunnossa. Viime ajat olivat olleet (100-200 vuotta?) kulkua kohti katastrofia, loppua tms. 

    *    *    *    *    *

JA TÄMÄ jäi kokonaan tekemättä lauantaina:

(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin

- tematiikkaa

On vaikea pohtimatta sanoa, mitä teemoja novellissa käsitelttiin? Aihe on selkeä perhe viettää tavanomaista iltaa, ja aikuiset käyvät keskenään outoa keskustelua. Päällisin puolin novelli kuvaa amerikkalaista perheidylliä 70-luvun lopulla. Jotkin asiat kuitenkin herättävät epäilyä siitä, että jokin perheessä saattaa olla pielessä eikä kyse ole vain oudosta keskustelusta.

Maailmanloppua koskevan keskustelun jälkeen olisi olettanut, että mies ja nainen, aviomies ja vaimo olisivat jollain tavoin lähentyneet toisiaan. Silti he samalla tavoin kuin aina menivät yöksi nukkumaan, kumpikin omiin sänkyihin.

Tuohon aikaan julkisessa keskustelussa olivat vielä pinnalla kylmän sodan vastakkainasetettu USA:n ja Neuvostoliiton välillä. Ydinsodan uhka oli ja on todellinen niin pitkään kuin strategisia ydinarsenaalia on olemassa. 70-luvulla alettiin puhua myös esim. öljyn loppumisesta, ympäristön kemikalisoitumisesta ja muista (globaaleista) ympäristöuhkista, mitkä saattoivat saada miehen ja naisen fantasioimaan / näkemään unta tms. millaista lopunaika olisi.

Arkiajattelussa suuret riskit ja riskien todennäköisyydet menevät helposti sekaisin. Esim. ydinsodan riski on suuri, mutta sen todennäköisyys on vähäinen. Miehen ja naisen mielissä todennäköisyys suuren riskin toteutumisesta (mikä se sitten olikaan) on kasvanut varmuudeksi riskin toteutumisesta. Ja näinhän monet ympäristöuskovaiset tänä päivänä luultavasti ajattelevat, että pahinkin vaihtoehto voi toteutua.

- symboleja ja motiiveja

Tuhon symboleja novellissa ei ole paljon ja naisen ehdottamat vaihtoehdot mies retorisesti torjuu, mikä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi juuri niitä, jotka tässäkin tapauksessa ovat tärkeitä. Aluksi mies kieltää, että ydinsota olisi tulossa. Silti hän myöhemmin toteaa pommikoneiden olevan juuri tuona yönä ilmassa kohti USA:a ja NL:a.

Mystinen ääni on ikään kuin äiti maan, Gaian ääni, joka varoittaa ihmistä tai nyt jo kertoo ihmiselle, että on liian myöhäistä tehdä mitään. - Näinhän sitä tänä päivänä puhutaan mm. ilmaston lämpenemisestä. Sille ei enää voi mitään. Olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.

- lukijan tulkintaa novellista

Novellia voi tulkita lukemattomista eri näkökulmista.

Feministisestä näkökulmasta huomio kiinnittyisi esim. novellin naiskuvaan ja naisen asemaan perheessä ja yhteiskunnassa. Yleisimmällä tasolla voisi ehkä ajatella, että Maapallo on feminiininen kuin nainen, jonka maskuliinen mies sota- ym. teknologioineen lopulta ensin raiskaa ja tuhoaa sitten kokonaan.

Perheen ihmissuhteet vaikuttavat viattoman idyllisiltä, mutta yhteiskunnan pahuus (josta novellissakin puhutaan) näkyy myös sen pienimmässä toiminnallisessa yksikössä. Mies ja nainen ovat tietoisia siitä, että heitäkin voi syyttää siitä, missä tilanteessa ollaan. Itsepetokselta kalskahtavasti vaimo toteaa, että "joka tapauksessa olemme olleet hyviä toisillemme".

Vaikka miehen ja naisen dialogi on pääsääntöisesti tasa-arvoisten ihmisten keskustelua, miehisen vallan sanan säilä välähtää aina jossain välissä. Mies toteaa naiselle: "Tiedätkö, en kaipaa mitään muuta kuin sinua ja tyttöjä. En ole koskaan pitänyt kaupungista enkä työstäni, en oikeastaan mistään muusta kuin teistä kolmesta". - Tuntuu irvokkaalta, että mies kuolemansa (?) hetkellä puhuu siitä, mitä jää kaipaamaan. Ikään kuin vain nainen ja tyttäret (tai heidän sielunsa?) kuolisivat. Työstään hän puhuu kuin työnteko olisi ollut uhraus perheen eteen (ja selvästikin vaimo on kotona). Perinteisellä tavalla naisesta tulee ylistämällä alistettu, huomaamatta, tahattomasti.

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 4 NOVELLIANALYYSI

Ray Bradburyn 'Maailman viimeinen ilta' - novellin alustavan analyysin teimme käyttäen seuraavaa sabluunaa.

(1) Pintatason tarkastelu
- juoni, tarinan ja tekstin suhde
- henkilöhahmot
- miljöö.

(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:
- kerronnan muodot
- kertojan analyysi
- fokalisaatio
- ajan käsittely.

(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.

Pika-analyysissä (n 10 min) tuplatiimimme käsitteli kaksi ensimmäistä vaihetta. Kolmannen vaiheen eli pohdinnan päätimme tehdä siten, että kumpikin vie analyysin loppuun omalla tavallaan. Seuraavan etäjakson alussa sitten viilaamme yhteisen tulkinnan analyysiemme pohjalta.

(1) Pintatason tarkastelu

- miljöö

Tapahtumapaikka on anonyymin miehen, naisen ja kahden tyttölapsen koti ilmeisesti jossain päin USA:a. Miljöö laajentuu henkilöiden mielissä nopeasti koko maapalloksi. Novellissa viitataan suoraan myös tapahtumiin miehen työpaikalla ja asuinalueen, korttelin naisiin.

- henkilöhahmot

Keskeisiä henkilöhahmoja on kaksi, mies ja nainen. Heidän taustoistaan ei ole mitään tietoa, ei edes iästään. Lapset ovat kuitenkin aika pieniä, sillä he leikkivät olohuoneen lattialla.

- juoni, tarinan ja tekstin suhde

Juoni on suoraviivainen. Novellissa kerrotaan otsikon mukaisesti 'Maailman viimeisestä illasta' yhden perheen näkökulmasta, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Kertomus on pääasiassa miehen ja naisen välistä dialogia. Kertojan ääni tulee esiin kahdesta päätarinaan upotetusta pienestä kertomuksesta. Kahvinjuonnin ja tiskaamisen kuvauksen jälkeen kertojan ääni tulee esiin nukkumaanmenoon valmistautumisen ja sänkyyn menemisen aikana.
Miehen ja naisen dialogin sisällä on myös kertomuksia, jotka liittyvät siihen, mikä mm. on johtanut 'Maailman viimeiseen iltaan'. Heti novellin alussa paljastuu, etteivät puolisot tiedä toistensa tietävän, että elävät elämänsä viimeistä iltaa.

(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:

- kerronnan muodot

Novellin kerronta on alusta alkaen draamallista kahden henkilön välistä dialogia. Rivillä kuusi lukija vasta voi todeta, että kyse ei ole näytelmästä vaan muusta proosasta. Tällöin kertoja ääni tulee kuvaan mukaan. Kerronta muuttuu perinteiseksi suoraksi kerronnaksi hetkeksi riveillä 11-12, sitten dialogi jatkuu jne.

- kertojan analyysi

Kertoja ei ole koko aikaa ns. kaikkitietävä kertoja, sillä kaikkitietävä vaan hänen 'henkensä' ikään kuin liikkuu kodissa tuoksutellen kahvia.

- fokalisaatio

Lähinnä miehen näkökulma, alkaakin miehen tekemällä kysymyksellä naiselle: "Mitä tekisit jos tietäisit, että tämä on maailman viimeinen päivä?" Hän kertoo naiselle, mistä maailmanlopussa on kyse: "Sanokaamme vain että kirja suljetaan". Kolmannella sivulla fokus muuttuu, kun nainen alkaa kertoa, mitä naapurustossa tapahtumut ja ihmettelee, miksei lehdissä puhuta asiasta mitään.  Sitten seuraa taas aitoa dialogia miehen ja naisen välillä.

- ajan käsittely

Hyvin monipuolinen ajan käsittely. Viittauksia kauas menneisyyteen, viimeiseen neljään päivään, viimeiseen kahtaan päivään.Viimeiseen päivään ja erityisesti viimeisiin tunteihin ennen oletettua loppua. Sänkyyn mentiin vähän ennen puolta yötä.

Osa kolme jäi kotitehtäväksi...

(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 3 RUNOANALYYSI

RUNOANALYYSI

Platonin runosta "Yhdeksän sanovat muusia olevan" etsimme seuraavia elementtejä:

- rytmi (syntaksi, mitan käyttö, toisto)
- äänteellisyys (loppu- tai alkusoinnut, äänteellinen kuviointi)
- muoto (säe- ja säkeistörakenne, laji, tyyppi)
- sanasto (otsikko, rinnastukset, jännitteet, viitekehys, tyyli)
- kuvallisuus
- puhuja
- aihe, ja motiivi(t)
- tematiikka
- konteksti (suhde kokoelmaan / runoilijan muuhun tuotantoon).

Aikaa analyysiin oli lauantaipäivänä varattu riittävästi (30 min), ainakin siltä tuntui, sillä ehdimme käydä runon peruselementit läpi.

Proosarunon [oliko tuohon aikaan proosarunoja?] kolme säettä muodostavat realistiselta vaikuttavan ja visuaalisen kertomuksen, jonka tapahtumapaikka mielestäni oli selvästi jokin Ateenan agora, jossa vapaat miehet mm. keskustelivat ja väittelivät kaupunkivaltion asioista. Tuplatiimin toinen jäsen esitti vaihtoehtoisen, feministisemmän tavan kehystää runossa kuvatun tapahtuman. Ehkä runon keskustelijat olivatkin naisia? Silloin herää kuitenkin kysymys, missä naiset tuohon aikaan saattoivat julkisesti kokoontua keskustelemaan. Ehkä Lesbos - saarella se oli mahdollista, mutta tapahtumapaikka ei ollut Lesbos ja kirjoittaja oli Platon.

Kumppanini kiinnitti jo valintavaiheessa huomiota runon rytmiin, mikä teki siitä kiinnostavan. Runoa rytmittää toisaalta säejako ja toisaalta kolmannen säkeen sisällä olevat huutomerkeillä erotetut sanat. Lisäksi rytmiikkaan vaikuttaa tapa, jolla asioita kerrotaan. Ensimmäisessä säkeessä kuvataan, kerrotaan, jonkin tai joidenkin sanoneen jotain. ["Yhdeksän sanovat muusia olevan."] Toisessa säkeessä tulee voimakas negatiivinen tunteenilmaus, joka kohdistuu muusiin. ["Miten vähämielistä!"] Lukijalle herää tässä yhteydessä ajatus siitä, että aiheesta on pitkään juteltu esim. miesten kesken, ja lopuksi joku päätyy toteamaan jotain johtopäätökseksi. Kolmannessa säkeessä tapahtuu sitten jotain yllättävää, joka rikkoo harmonisen tilanteen, johon oli juuri päädytty. ["Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"] Itse ajattelin ensimmäistä ilmaisua hyvin konkreettisesti. Platonin säkeessä joku kehottaa muita katsomaan jotain esim. Ateenan satamassa Pireuksessa. Näin mielessäni Sapfon astuvan laivasta miesten katsoessa närkästyneenä ilmestystä. Kumppanini näki ilmaisun 'raamatullisemmin'. ["Ja katso, Herra seisoi hänen edessään..."]

Koska kyse on (ainakin käännöksenä) proosarunosta esim. alku- ja loppusointuja runossa ei ole. Sanasto vaikuttaa realistiselta, ei lainkaan runomaiselta, mikä ei ole ihme, kun kirjoittajana on Platon, joka "Valtiossaan" vastusti runoja, jotka hänen mielestään vääristävät todellisuutta, koska ne eivät kertoneet asioita sellaisina kuin ne olivat. Keskeinen jännite oikeastaan muodostuu jo tämän tiedon kautta. Miten on edes mahdollista, että Platon kirjoitti runoja, jos ja kun hän ei arvostanut niitä? Mikä tarkoitus tässä yhteydessä runon kirjoittamisella ehkä oli? 

Päädyimme analyysissämme siihen, että Platonin runon yhtenä teemana on - ehkä hieman vahvasti ilmaistuna - aikansa rasismi. Miesnäkökulmasta oli hyväksyttävää syrjiä naisrunoilija Sapfoa ja alentaa naiset pelkiksi muusiksi, naisnäkökulmasta taas Sapfo toisin kuin miesrunoilijat ei naisena tarvinnut itselleen muusaa. Runon ambivalenttius tekee siitä jännittävän. Olisiko Platonilla ollut syytä olla sapfolainen, feministi antiikin Kreikassa? Tämä olisi ehkä palvellut hänen runouden vastaista projektiaan. Ehkä hän näki runouden kuuluvan luontoon, havaintojen maailmaan, jota naiset edustivat. Oli siis ehkä hänen mielestään sopivaa että naiset runoilivat. Ehkä hän ironisoi niitä miehiä, jotka puolustivat vapaiden miesten runoutta, jotka käyttivät muusia runoutensa pontimena. Miehet kun eivät koskaan voisi päästä siihen, mihin Sapfo, joka naisena ei tarvinnut muusia vaan oli itse oma muusansa.

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 2

Ensimmäisellä lähiopetusjaksolla opiskelijat aluksi orientoituivat siihen, mitä tekstianalyysi on, sitten tuplatiimissä analysoitiin yksi kouluttajan tarjoamista runoista.

    *    *    *    *    *

Kouluttaja aloitti perinteisellä PowerPoint - esityksellä, jossa kurssin sisällöt ja tehtävät käytiin läpi, minkä jälkeen siirryttiin itse asiaan: mitä kirjallisuus on? (Kirjallisuus on eri lajityyppejä eli genrejä lyriikkaa, proosaa ja draamaa.) Mitä analyysi on? (Tekstin osien ja kokonaisuuden välistä erittelyä.) Miten analyysi eroaa tulkinnasta? (Esim. feministisen näkökulman valitseminen.) Sekä analyysissa että tulkinnassa pyrimme usein vastaamaan kysymykseen: mitä tämä merkitsee tai mistä tässä on kysymys? (Jolloin aletaan miettiä tekstin ja todellisuuden välistä suhdetta. Esim. tuolin havaitseminen, tuolia koskevan havainnon merkitseminen [muistiin] ja [mielen sisällä tapahtuneen teon] merkityksellistäminen.)

Denotaatio ja konnotaatio a'la Roland Barthes. Esimerkkinä pullon kyljessä olevan pääkallon kuvan denotaatio 'myrkkyä' ja konnotaatio 'älä juo'. (Tosin ihmisen mielen sisällä konnotaatio voi tietysti olla mitä tahansa. Itsemurhaa harkitsevalle konnotaatio on 'juo'.) Symbolit. (Big Benin kellonlyönnit symboloivat ajan kulumista.) Metaforat (Big Benin kellonlyönnit ovat oikea aika Lontoossa, vaikka se ei olisikaan Greenwichin aikaa). Metonymiat (Big Benin kellonlyönnit viittaavat elämän ajalliseen jatkuvuuteen).

    *    *    *    *    *

Runovaihtoehdot olivat

- Joukko Platonin vähän tunnettuja runoja (n 350 eaa)
- Pentti Saarikoski "Aineksia elegiaan" (1958)
- Anja Erämajan "Laulajan papereiden" (2006) neljä proosarunoa

Kouluttaja Pia Houni oli koonnut monisteeseen joukon termejä, joista pienryhmissä tehtävässä runoanalyysissä voisi olla hyötyä. (Joita tosin emme ehtineet käydä läpi.)

Ryhmäni valitsi yhden Platonin runoista.

"Yhdeksän sanovat muusia olevan.
Miten vähämielistä!
Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"

Jokainen ryhmä vuorollaan esitteli oman analyysinsä, jota muut kommentoivat. Kaksi neljästä ryhmä valitsi Saarikosken runon. Yksi ryhmä otti käsiteltäväksi Erämajan 'Hengissä ollaan' - runon.

     *    *    *    *    *

Lisäksi opiskelijoille jaettiin neljä novellia. (Tai itse asiassa ne tulivat postissa.)

- Maria Jotuni 'Hämärässä' kokoelmasta "Novelleja"
- Stawomir Mrozek 'Hamlet' kokoelmasta "Elämää aloittelijoille"
- Anton Tsehov 'Onnenpoika' kokoelmasta "Kirjavia kertomuksia"
- Ray Bradbury 'Maailman viimeinen ilta'

Aivan toisen päivän lopulla, lauantai-iltapäivänä uudelleen muodostetut tuplatiimit valitsivat analysoitavakseen yhden novellin. Sattumalta jokainen ryhmä toisistaan riippumatta valitsi eri novellin. Oma valintamme osui Bradburyn 'Viimeiseen iltaan'.

Ehdimme 10 minuutin aikana käydä pikaisesti läpi novellin ja jopa eritellä sen, mitä helpotti se, että olimme molemmat lukeneet sen varsin hyvin etukäteen.

    *    *    *    *    *

Novellin analyysi on tarkoitus tehdä etätehtävä siten, että analyysin esittely on toisen etäopetusjakson aluksi. Toinen etätehtävistä on Eeva-Liisa Mannerin näytelmän "Eros ja Psykhe" lukeminen

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 1

"Tekstianalyysiharjoitukset" saivat varaslähdön, kun pari päivää ennen lähiopetusjaksoa postiluukusta putkahti kirje, joka sisäksi opintojakson oppimateriaalia ja kouluttajan kirjeen opiskelijoille.

Pia Houni pyysi kirjeessä opiskelijoita miettimään perjantaiksi kahta kaunokirjallista teosta, jotka olivat olleet tärkeitä lukukokemuksia. (Mieleeni tuli heti kuluneelta vuodelta kaksi kirjaa, joita olen pyöritellyt poikkeuksellisen paljon mielessäni. J.G. Ballardin "Crash" (1973) ja Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" (1925).)

Tekstien kohdalla hän pyysi miettimään kahta seikkaa: a) minkä tärkeän oivalluksen olet tehnyt niiden kautta ja b) millaisen jäljen nämä teokset ovat sinuun ihmisenä jättäneet. (Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun yritin ex tempore vastata kysymyksiin. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kirjat olivat minulle hyvin tuttuja. Koska oli jo lauantai-iltapäivä ja kello hipoi puoli neljää, toisen kirjan luonnehdinta jäi tekemättä. En päässyt kuin J.G. Ballardiin. Kaksi opiskelijoista ei ehtinyt esitellä omia kirjojaan ollenkaan.)

Hounin ideana oli, että opiskelijat tekevät toisesta tekstistä - tai jostain muusta - opintoihin liittyvän kirjallisen analyysin. (Yhteensä analyysejä tulee tehdä kolme, mikä selvisi lähijakson aikana. Yksi runoanalyysi, yksi novellianalyysi ja yksi analyysi joko romaanista tai näytelmästä. Lisäksi opiskelijan tulee pitää oppimispäiväkirjaa. Kurssin suoritus koostuu em. kirjallisista töistä. Analyysien mitta on 3-4 sivua ja päiväkirjan tiivistelmä sivun mittainen.)

Koulutuksen alku

Hämeenlinnan kesäyliopisto tarjoaa syksyllä 2010 mahdollisuuden "Kirjallisuuden perusopintojen" (30 op) suorittamiseen Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaan. Koulutuksen alkaminen varmistui, kun opintoihin ilmoittautui minimimäärä 10 opiskelijaa. Perusopinnot alkoivat Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksella perjantai-iltana 27.8. Pia Hounin "Tekstianalyysiharjoituksilla" (5 op) ja jatkuivat seuraavana aamuna.