RUNOANALYYSI
Platonin runosta "Yhdeksän sanovat muusia olevan" etsimme seuraavia elementtejä:
- rytmi (syntaksi, mitan käyttö, toisto)
- äänteellisyys (loppu- tai alkusoinnut, äänteellinen kuviointi)
- muoto (säe- ja säkeistörakenne, laji, tyyppi)
- sanasto (otsikko, rinnastukset, jännitteet, viitekehys, tyyli)
- kuvallisuus
- puhuja
- aihe, ja motiivi(t)
- tematiikka
- konteksti (suhde kokoelmaan / runoilijan muuhun tuotantoon).
Aikaa analyysiin oli lauantaipäivänä varattu riittävästi (30 min), ainakin siltä tuntui, sillä ehdimme käydä runon peruselementit läpi.
Proosarunon [oliko tuohon aikaan proosarunoja?] kolme säettä muodostavat realistiselta vaikuttavan ja visuaalisen kertomuksen, jonka tapahtumapaikka mielestäni oli selvästi jokin Ateenan agora, jossa vapaat miehet mm. keskustelivat ja väittelivät kaupunkivaltion asioista. Tuplatiimin toinen jäsen esitti vaihtoehtoisen, feministisemmän tavan kehystää runossa kuvatun tapahtuman. Ehkä runon keskustelijat olivatkin naisia? Silloin herää kuitenkin kysymys, missä naiset tuohon aikaan saattoivat julkisesti kokoontua keskustelemaan. Ehkä Lesbos - saarella se oli mahdollista, mutta tapahtumapaikka ei ollut Lesbos ja kirjoittaja oli Platon.
Kumppanini kiinnitti jo valintavaiheessa huomiota runon rytmiin, mikä teki siitä kiinnostavan. Runoa rytmittää toisaalta säejako ja toisaalta kolmannen säkeen sisällä olevat huutomerkeillä erotetut sanat. Lisäksi rytmiikkaan vaikuttaa tapa, jolla asioita kerrotaan. Ensimmäisessä säkeessä kuvataan, kerrotaan, jonkin tai joidenkin sanoneen jotain. ["Yhdeksän sanovat muusia olevan."] Toisessa säkeessä tulee voimakas negatiivinen tunteenilmaus, joka kohdistuu muusiin. ["Miten vähämielistä!"] Lukijalle herää tässä yhteydessä ajatus siitä, että aiheesta on pitkään juteltu esim. miesten kesken, ja lopuksi joku päätyy toteamaan jotain johtopäätökseksi. Kolmannessa säkeessä tapahtuu sitten jotain yllättävää, joka rikkoo harmonisen tilanteen, johon oli juuri päädytty. ["Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"] Itse ajattelin ensimmäistä ilmaisua hyvin konkreettisesti. Platonin säkeessä joku kehottaa muita katsomaan jotain esim. Ateenan satamassa Pireuksessa. Näin mielessäni Sapfon astuvan laivasta miesten katsoessa närkästyneenä ilmestystä. Kumppanini näki ilmaisun 'raamatullisemmin'. ["Ja katso, Herra seisoi hänen edessään..."]
Koska kyse on (ainakin käännöksenä) proosarunosta esim. alku- ja loppusointuja runossa ei ole. Sanasto vaikuttaa realistiselta, ei lainkaan runomaiselta, mikä ei ole ihme, kun kirjoittajana on Platon, joka "Valtiossaan" vastusti runoja, jotka hänen mielestään vääristävät todellisuutta, koska ne eivät kertoneet asioita sellaisina kuin ne olivat. Keskeinen jännite oikeastaan muodostuu jo tämän tiedon kautta. Miten on edes mahdollista, että Platon kirjoitti runoja, jos ja kun hän ei arvostanut niitä? Mikä tarkoitus tässä yhteydessä runon kirjoittamisella ehkä oli?
Päädyimme analyysissämme siihen, että Platonin runon yhtenä teemana on - ehkä hieman vahvasti ilmaistuna - aikansa rasismi. Miesnäkökulmasta oli hyväksyttävää syrjiä naisrunoilija Sapfoa ja alentaa naiset pelkiksi muusiksi, naisnäkökulmasta taas Sapfo toisin kuin miesrunoilijat ei naisena tarvinnut itselleen muusaa. Runon ambivalenttius tekee siitä jännittävän. Olisiko Platonilla ollut syytä olla sapfolainen, feministi antiikin Kreikassa? Tämä olisi ehkä palvellut hänen runouden vastaista projektiaan. Ehkä hän näki runouden kuuluvan luontoon, havaintojen maailmaan, jota naiset edustivat. Oli siis ehkä hänen mielestään sopivaa että naiset runoilivat. Ehkä hän ironisoi niitä miehiä, jotka puolustivat vapaiden miesten runoutta, jotka käyttivät muusia runoutensa pontimena. Miehet kun eivät koskaan voisi päästä siihen, mihin Sapfo, joka naisena ei tarvinnut muusia vaan oli itse oma muusansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti