"Tekstianalyysiharjoitukset" saivat varaslähdön, kun pari päivää ennen lähiopetusjaksoa postiluukusta putkahti kirje, joka sisäksi opintojakson oppimateriaalia ja kouluttajan kirjeen opiskelijoille.
Pia Houni pyysi kirjeessä opiskelijoita miettimään perjantaiksi kahta kaunokirjallista teosta, jotka olivat olleet tärkeitä lukukokemuksia. (Mieleeni tuli heti kuluneelta vuodelta kaksi kirjaa, joita olen pyöritellyt poikkeuksellisen paljon mielessäni. J.G. Ballardin "Crash" (1973) ja Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" (1925).)
Tekstien kohdalla hän pyysi miettimään kahta seikkaa: a) minkä tärkeän oivalluksen olet tehnyt niiden kautta ja b) millaisen jäljen nämä teokset ovat sinuun ihmisenä jättäneet. (Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun yritin ex tempore vastata kysymyksiin. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kirjat olivat minulle hyvin tuttuja. Koska oli jo lauantai-iltapäivä ja kello hipoi puoli neljää, toisen kirjan luonnehdinta jäi tekemättä. En päässyt kuin J.G. Ballardiin. Kaksi opiskelijoista ei ehtinyt esitellä omia kirjojaan ollenkaan.)
Hounin ideana oli, että opiskelijat tekevät toisesta tekstistä - tai jostain muusta - opintoihin liittyvän kirjallisen analyysin. (Yhteensä analyysejä tulee tehdä kolme, mikä selvisi lähijakson aikana. Yksi runoanalyysi, yksi novellianalyysi ja yksi analyysi joko romaanista tai näytelmästä. Lisäksi opiskelijan tulee pitää oppimispäiväkirjaa. Kurssin suoritus koostuu em. kirjallisista töistä. Analyysien mitta on 3-4 sivua ja päiväkirjan tiivistelmä sivun mittainen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti