Ray Bradburyn 'Maailman viimeinen ilta' - novellin alustavan analyysin teimme käyttäen seuraavaa sabluunaa.
(1) Pintatason tarkastelu
- juoni, tarinan ja tekstin suhde
- henkilöhahmot
- miljöö.
(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:
- kerronnan muodot
- kertojan analyysi
- fokalisaatio
- ajan käsittely.
(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.
Pika-analyysissä (n 10 min) tuplatiimimme käsitteli kaksi ensimmäistä vaihetta. Kolmannen vaiheen eli pohdinnan päätimme tehdä siten, että kumpikin vie analyysin loppuun omalla tavallaan. Seuraavan etäjakson alussa sitten viilaamme yhteisen tulkinnan analyysiemme pohjalta.
(1) Pintatason tarkastelu
- miljöö
Tapahtumapaikka on anonyymin miehen, naisen ja kahden tyttölapsen koti ilmeisesti jossain päin USA:a. Miljöö laajentuu henkilöiden mielissä nopeasti koko maapalloksi. Novellissa viitataan suoraan myös tapahtumiin miehen työpaikalla ja asuinalueen, korttelin naisiin.
- henkilöhahmot
Keskeisiä henkilöhahmoja on kaksi, mies ja nainen. Heidän taustoistaan ei ole mitään tietoa, ei edes iästään. Lapset ovat kuitenkin aika pieniä, sillä he leikkivät olohuoneen lattialla.
- juoni, tarinan ja tekstin suhde
Juoni on suoraviivainen. Novellissa kerrotaan otsikon mukaisesti 'Maailman viimeisestä illasta' yhden perheen näkökulmasta, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Kertomus on pääasiassa miehen ja naisen välistä dialogia. Kertojan ääni tulee esiin kahdesta päätarinaan upotetusta pienestä kertomuksesta. Kahvinjuonnin ja tiskaamisen kuvauksen jälkeen kertojan ääni tulee esiin nukkumaanmenoon valmistautumisen ja sänkyyn menemisen aikana.
Miehen ja naisen dialogin sisällä on myös kertomuksia, jotka liittyvät siihen, mikä mm. on johtanut 'Maailman viimeiseen iltaan'. Heti novellin alussa paljastuu, etteivät puolisot tiedä toistensa tietävän, että elävät elämänsä viimeistä iltaa.
(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:
- kerronnan muodot
Novellin kerronta on alusta alkaen draamallista kahden henkilön välistä dialogia. Rivillä kuusi lukija vasta voi todeta, että kyse ei ole näytelmästä vaan muusta proosasta. Tällöin kertoja ääni tulee kuvaan mukaan. Kerronta muuttuu perinteiseksi suoraksi kerronnaksi hetkeksi riveillä 11-12, sitten dialogi jatkuu jne.
- kertojan analyysi
Kertoja ei ole koko aikaa ns. kaikkitietävä kertoja, sillä kaikkitietävä vaan hänen 'henkensä' ikään kuin liikkuu kodissa tuoksutellen kahvia.
- fokalisaatio
Lähinnä miehen näkökulma, alkaakin miehen tekemällä kysymyksellä naiselle: "Mitä tekisit jos tietäisit, että tämä on maailman viimeinen päivä?" Hän kertoo naiselle, mistä maailmanlopussa on kyse: "Sanokaamme vain että kirja suljetaan". Kolmannella sivulla fokus muuttuu, kun nainen alkaa kertoa, mitä naapurustossa tapahtumut ja ihmettelee, miksei lehdissä puhuta asiasta mitään. Sitten seuraa taas aitoa dialogia miehen ja naisen välillä.
- ajan käsittely
Hyvin monipuolinen ajan käsittely. Viittauksia kauas menneisyyteen, viimeiseen neljään päivään, viimeiseen kahtaan päivään.Viimeiseen päivään ja erityisesti viimeisiin tunteihin ennen oletettua loppua. Sänkyyn mentiin vähän ennen puolta yötä.
Osa kolme jäi kotitehtäväksi...
(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.
28.8.2010
Tekstianalyysiharjoitukset - osa 3 RUNOANALYYSI
RUNOANALYYSI
Platonin runosta "Yhdeksän sanovat muusia olevan" etsimme seuraavia elementtejä:
- rytmi (syntaksi, mitan käyttö, toisto)
- äänteellisyys (loppu- tai alkusoinnut, äänteellinen kuviointi)
- muoto (säe- ja säkeistörakenne, laji, tyyppi)
- sanasto (otsikko, rinnastukset, jännitteet, viitekehys, tyyli)
- kuvallisuus
- puhuja
- aihe, ja motiivi(t)
- tematiikka
- konteksti (suhde kokoelmaan / runoilijan muuhun tuotantoon).
Aikaa analyysiin oli lauantaipäivänä varattu riittävästi (30 min), ainakin siltä tuntui, sillä ehdimme käydä runon peruselementit läpi.
Proosarunon [oliko tuohon aikaan proosarunoja?] kolme säettä muodostavat realistiselta vaikuttavan ja visuaalisen kertomuksen, jonka tapahtumapaikka mielestäni oli selvästi jokin Ateenan agora, jossa vapaat miehet mm. keskustelivat ja väittelivät kaupunkivaltion asioista. Tuplatiimin toinen jäsen esitti vaihtoehtoisen, feministisemmän tavan kehystää runossa kuvatun tapahtuman. Ehkä runon keskustelijat olivatkin naisia? Silloin herää kuitenkin kysymys, missä naiset tuohon aikaan saattoivat julkisesti kokoontua keskustelemaan. Ehkä Lesbos - saarella se oli mahdollista, mutta tapahtumapaikka ei ollut Lesbos ja kirjoittaja oli Platon.
Kumppanini kiinnitti jo valintavaiheessa huomiota runon rytmiin, mikä teki siitä kiinnostavan. Runoa rytmittää toisaalta säejako ja toisaalta kolmannen säkeen sisällä olevat huutomerkeillä erotetut sanat. Lisäksi rytmiikkaan vaikuttaa tapa, jolla asioita kerrotaan. Ensimmäisessä säkeessä kuvataan, kerrotaan, jonkin tai joidenkin sanoneen jotain. ["Yhdeksän sanovat muusia olevan."] Toisessa säkeessä tulee voimakas negatiivinen tunteenilmaus, joka kohdistuu muusiin. ["Miten vähämielistä!"] Lukijalle herää tässä yhteydessä ajatus siitä, että aiheesta on pitkään juteltu esim. miesten kesken, ja lopuksi joku päätyy toteamaan jotain johtopäätökseksi. Kolmannessa säkeessä tapahtuu sitten jotain yllättävää, joka rikkoo harmonisen tilanteen, johon oli juuri päädytty. ["Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"] Itse ajattelin ensimmäistä ilmaisua hyvin konkreettisesti. Platonin säkeessä joku kehottaa muita katsomaan jotain esim. Ateenan satamassa Pireuksessa. Näin mielessäni Sapfon astuvan laivasta miesten katsoessa närkästyneenä ilmestystä. Kumppanini näki ilmaisun 'raamatullisemmin'. ["Ja katso, Herra seisoi hänen edessään..."]
Koska kyse on (ainakin käännöksenä) proosarunosta esim. alku- ja loppusointuja runossa ei ole. Sanasto vaikuttaa realistiselta, ei lainkaan runomaiselta, mikä ei ole ihme, kun kirjoittajana on Platon, joka "Valtiossaan" vastusti runoja, jotka hänen mielestään vääristävät todellisuutta, koska ne eivät kertoneet asioita sellaisina kuin ne olivat. Keskeinen jännite oikeastaan muodostuu jo tämän tiedon kautta. Miten on edes mahdollista, että Platon kirjoitti runoja, jos ja kun hän ei arvostanut niitä? Mikä tarkoitus tässä yhteydessä runon kirjoittamisella ehkä oli?
Päädyimme analyysissämme siihen, että Platonin runon yhtenä teemana on - ehkä hieman vahvasti ilmaistuna - aikansa rasismi. Miesnäkökulmasta oli hyväksyttävää syrjiä naisrunoilija Sapfoa ja alentaa naiset pelkiksi muusiksi, naisnäkökulmasta taas Sapfo toisin kuin miesrunoilijat ei naisena tarvinnut itselleen muusaa. Runon ambivalenttius tekee siitä jännittävän. Olisiko Platonilla ollut syytä olla sapfolainen, feministi antiikin Kreikassa? Tämä olisi ehkä palvellut hänen runouden vastaista projektiaan. Ehkä hän näki runouden kuuluvan luontoon, havaintojen maailmaan, jota naiset edustivat. Oli siis ehkä hänen mielestään sopivaa että naiset runoilivat. Ehkä hän ironisoi niitä miehiä, jotka puolustivat vapaiden miesten runoutta, jotka käyttivät muusia runoutensa pontimena. Miehet kun eivät koskaan voisi päästä siihen, mihin Sapfo, joka naisena ei tarvinnut muusia vaan oli itse oma muusansa.
Platonin runosta "Yhdeksän sanovat muusia olevan" etsimme seuraavia elementtejä:
- rytmi (syntaksi, mitan käyttö, toisto)
- äänteellisyys (loppu- tai alkusoinnut, äänteellinen kuviointi)
- muoto (säe- ja säkeistörakenne, laji, tyyppi)
- sanasto (otsikko, rinnastukset, jännitteet, viitekehys, tyyli)
- kuvallisuus
- puhuja
- aihe, ja motiivi(t)
- tematiikka
- konteksti (suhde kokoelmaan / runoilijan muuhun tuotantoon).
Aikaa analyysiin oli lauantaipäivänä varattu riittävästi (30 min), ainakin siltä tuntui, sillä ehdimme käydä runon peruselementit läpi.
Proosarunon [oliko tuohon aikaan proosarunoja?] kolme säettä muodostavat realistiselta vaikuttavan ja visuaalisen kertomuksen, jonka tapahtumapaikka mielestäni oli selvästi jokin Ateenan agora, jossa vapaat miehet mm. keskustelivat ja väittelivät kaupunkivaltion asioista. Tuplatiimin toinen jäsen esitti vaihtoehtoisen, feministisemmän tavan kehystää runossa kuvatun tapahtuman. Ehkä runon keskustelijat olivatkin naisia? Silloin herää kuitenkin kysymys, missä naiset tuohon aikaan saattoivat julkisesti kokoontua keskustelemaan. Ehkä Lesbos - saarella se oli mahdollista, mutta tapahtumapaikka ei ollut Lesbos ja kirjoittaja oli Platon.
Kumppanini kiinnitti jo valintavaiheessa huomiota runon rytmiin, mikä teki siitä kiinnostavan. Runoa rytmittää toisaalta säejako ja toisaalta kolmannen säkeen sisällä olevat huutomerkeillä erotetut sanat. Lisäksi rytmiikkaan vaikuttaa tapa, jolla asioita kerrotaan. Ensimmäisessä säkeessä kuvataan, kerrotaan, jonkin tai joidenkin sanoneen jotain. ["Yhdeksän sanovat muusia olevan."] Toisessa säkeessä tulee voimakas negatiivinen tunteenilmaus, joka kohdistuu muusiin. ["Miten vähämielistä!"] Lukijalle herää tässä yhteydessä ajatus siitä, että aiheesta on pitkään juteltu esim. miesten kesken, ja lopuksi joku päätyy toteamaan jotain johtopäätökseksi. Kolmannessa säkeessä tapahtuu sitten jotain yllättävää, joka rikkoo harmonisen tilanteen, johon oli juuri päädytty. ["Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"] Itse ajattelin ensimmäistä ilmaisua hyvin konkreettisesti. Platonin säkeessä joku kehottaa muita katsomaan jotain esim. Ateenan satamassa Pireuksessa. Näin mielessäni Sapfon astuvan laivasta miesten katsoessa närkästyneenä ilmestystä. Kumppanini näki ilmaisun 'raamatullisemmin'. ["Ja katso, Herra seisoi hänen edessään..."]
Koska kyse on (ainakin käännöksenä) proosarunosta esim. alku- ja loppusointuja runossa ei ole. Sanasto vaikuttaa realistiselta, ei lainkaan runomaiselta, mikä ei ole ihme, kun kirjoittajana on Platon, joka "Valtiossaan" vastusti runoja, jotka hänen mielestään vääristävät todellisuutta, koska ne eivät kertoneet asioita sellaisina kuin ne olivat. Keskeinen jännite oikeastaan muodostuu jo tämän tiedon kautta. Miten on edes mahdollista, että Platon kirjoitti runoja, jos ja kun hän ei arvostanut niitä? Mikä tarkoitus tässä yhteydessä runon kirjoittamisella ehkä oli?
Päädyimme analyysissämme siihen, että Platonin runon yhtenä teemana on - ehkä hieman vahvasti ilmaistuna - aikansa rasismi. Miesnäkökulmasta oli hyväksyttävää syrjiä naisrunoilija Sapfoa ja alentaa naiset pelkiksi muusiksi, naisnäkökulmasta taas Sapfo toisin kuin miesrunoilijat ei naisena tarvinnut itselleen muusaa. Runon ambivalenttius tekee siitä jännittävän. Olisiko Platonilla ollut syytä olla sapfolainen, feministi antiikin Kreikassa? Tämä olisi ehkä palvellut hänen runouden vastaista projektiaan. Ehkä hän näki runouden kuuluvan luontoon, havaintojen maailmaan, jota naiset edustivat. Oli siis ehkä hänen mielestään sopivaa että naiset runoilivat. Ehkä hän ironisoi niitä miehiä, jotka puolustivat vapaiden miesten runoutta, jotka käyttivät muusia runoutensa pontimena. Miehet kun eivät koskaan voisi päästä siihen, mihin Sapfo, joka naisena ei tarvinnut muusia vaan oli itse oma muusansa.
Tekstianalyysiharjoitukset - osa 2
Ensimmäisellä lähiopetusjaksolla opiskelijat aluksi orientoituivat siihen, mitä tekstianalyysi on, sitten tuplatiimissä analysoitiin yksi kouluttajan tarjoamista runoista.
* * * * *
Kouluttaja aloitti perinteisellä PowerPoint - esityksellä, jossa kurssin sisällöt ja tehtävät käytiin läpi, minkä jälkeen siirryttiin itse asiaan: mitä kirjallisuus on? (Kirjallisuus on eri lajityyppejä eli genrejä lyriikkaa, proosaa ja draamaa.) Mitä analyysi on? (Tekstin osien ja kokonaisuuden välistä erittelyä.) Miten analyysi eroaa tulkinnasta? (Esim. feministisen näkökulman valitseminen.) Sekä analyysissa että tulkinnassa pyrimme usein vastaamaan kysymykseen: mitä tämä merkitsee tai mistä tässä on kysymys? (Jolloin aletaan miettiä tekstin ja todellisuuden välistä suhdetta. Esim. tuolin havaitseminen, tuolia koskevan havainnon merkitseminen [muistiin] ja [mielen sisällä tapahtuneen teon] merkityksellistäminen.)
Denotaatio ja konnotaatio a'la Roland Barthes. Esimerkkinä pullon kyljessä olevan pääkallon kuvan denotaatio 'myrkkyä' ja konnotaatio 'älä juo'. (Tosin ihmisen mielen sisällä konnotaatio voi tietysti olla mitä tahansa. Itsemurhaa harkitsevalle konnotaatio on 'juo'.) Symbolit. (Big Benin kellonlyönnit symboloivat ajan kulumista.) Metaforat (Big Benin kellonlyönnit ovat oikea aika Lontoossa, vaikka se ei olisikaan Greenwichin aikaa). Metonymiat (Big Benin kellonlyönnit viittaavat elämän ajalliseen jatkuvuuteen).
* * * * *
Runovaihtoehdot olivat
- Joukko Platonin vähän tunnettuja runoja (n 350 eaa)
- Pentti Saarikoski "Aineksia elegiaan" (1958)
- Anja Erämajan "Laulajan papereiden" (2006) neljä proosarunoa
Kouluttaja Pia Houni oli koonnut monisteeseen joukon termejä, joista pienryhmissä tehtävässä runoanalyysissä voisi olla hyötyä. (Joita tosin emme ehtineet käydä läpi.)
Ryhmäni valitsi yhden Platonin runoista.
"Yhdeksän sanovat muusia olevan.
Miten vähämielistä!
Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"
Jokainen ryhmä vuorollaan esitteli oman analyysinsä, jota muut kommentoivat. Kaksi neljästä ryhmä valitsi Saarikosken runon. Yksi ryhmä otti käsiteltäväksi Erämajan 'Hengissä ollaan' - runon.
* * * * *
Lisäksi opiskelijoille jaettiin neljä novellia. (Tai itse asiassa ne tulivat postissa.)
- Maria Jotuni 'Hämärässä' kokoelmasta "Novelleja"
- Stawomir Mrozek 'Hamlet' kokoelmasta "Elämää aloittelijoille"
- Anton Tsehov 'Onnenpoika' kokoelmasta "Kirjavia kertomuksia"
- Ray Bradbury 'Maailman viimeinen ilta'
Aivan toisen päivän lopulla, lauantai-iltapäivänä uudelleen muodostetut tuplatiimit valitsivat analysoitavakseen yhden novellin. Sattumalta jokainen ryhmä toisistaan riippumatta valitsi eri novellin. Oma valintamme osui Bradburyn 'Viimeiseen iltaan'.
Ehdimme 10 minuutin aikana käydä pikaisesti läpi novellin ja jopa eritellä sen, mitä helpotti se, että olimme molemmat lukeneet sen varsin hyvin etukäteen.
* * * * *
Novellin analyysi on tarkoitus tehdä etätehtävä siten, että analyysin esittely on toisen etäopetusjakson aluksi. Toinen etätehtävistä on Eeva-Liisa Mannerin näytelmän "Eros ja Psykhe" lukeminen
* * * * *
Kouluttaja aloitti perinteisellä PowerPoint - esityksellä, jossa kurssin sisällöt ja tehtävät käytiin läpi, minkä jälkeen siirryttiin itse asiaan: mitä kirjallisuus on? (Kirjallisuus on eri lajityyppejä eli genrejä lyriikkaa, proosaa ja draamaa.) Mitä analyysi on? (Tekstin osien ja kokonaisuuden välistä erittelyä.) Miten analyysi eroaa tulkinnasta? (Esim. feministisen näkökulman valitseminen.) Sekä analyysissa että tulkinnassa pyrimme usein vastaamaan kysymykseen: mitä tämä merkitsee tai mistä tässä on kysymys? (Jolloin aletaan miettiä tekstin ja todellisuuden välistä suhdetta. Esim. tuolin havaitseminen, tuolia koskevan havainnon merkitseminen [muistiin] ja [mielen sisällä tapahtuneen teon] merkityksellistäminen.)
Denotaatio ja konnotaatio a'la Roland Barthes. Esimerkkinä pullon kyljessä olevan pääkallon kuvan denotaatio 'myrkkyä' ja konnotaatio 'älä juo'. (Tosin ihmisen mielen sisällä konnotaatio voi tietysti olla mitä tahansa. Itsemurhaa harkitsevalle konnotaatio on 'juo'.) Symbolit. (Big Benin kellonlyönnit symboloivat ajan kulumista.) Metaforat (Big Benin kellonlyönnit ovat oikea aika Lontoossa, vaikka se ei olisikaan Greenwichin aikaa). Metonymiat (Big Benin kellonlyönnit viittaavat elämän ajalliseen jatkuvuuteen).
* * * * *
Runovaihtoehdot olivat
- Joukko Platonin vähän tunnettuja runoja (n 350 eaa)
- Pentti Saarikoski "Aineksia elegiaan" (1958)
- Anja Erämajan "Laulajan papereiden" (2006) neljä proosarunoa
Kouluttaja Pia Houni oli koonnut monisteeseen joukon termejä, joista pienryhmissä tehtävässä runoanalyysissä voisi olla hyötyä. (Joita tosin emme ehtineet käydä läpi.)
Ryhmäni valitsi yhden Platonin runoista.
"Yhdeksän sanovat muusia olevan.
Miten vähämielistä!
Katso! Lesboksen Sapfo! Kymmenes!"
Jokainen ryhmä vuorollaan esitteli oman analyysinsä, jota muut kommentoivat. Kaksi neljästä ryhmä valitsi Saarikosken runon. Yksi ryhmä otti käsiteltäväksi Erämajan 'Hengissä ollaan' - runon.
* * * * *
Lisäksi opiskelijoille jaettiin neljä novellia. (Tai itse asiassa ne tulivat postissa.)
- Maria Jotuni 'Hämärässä' kokoelmasta "Novelleja"
- Stawomir Mrozek 'Hamlet' kokoelmasta "Elämää aloittelijoille"
- Anton Tsehov 'Onnenpoika' kokoelmasta "Kirjavia kertomuksia"
- Ray Bradbury 'Maailman viimeinen ilta'
Aivan toisen päivän lopulla, lauantai-iltapäivänä uudelleen muodostetut tuplatiimit valitsivat analysoitavakseen yhden novellin. Sattumalta jokainen ryhmä toisistaan riippumatta valitsi eri novellin. Oma valintamme osui Bradburyn 'Viimeiseen iltaan'.
Ehdimme 10 minuutin aikana käydä pikaisesti läpi novellin ja jopa eritellä sen, mitä helpotti se, että olimme molemmat lukeneet sen varsin hyvin etukäteen.
* * * * *
Novellin analyysi on tarkoitus tehdä etätehtävä siten, että analyysin esittely on toisen etäopetusjakson aluksi. Toinen etätehtävistä on Eeva-Liisa Mannerin näytelmän "Eros ja Psykhe" lukeminen
Tekstianalyysiharjoitukset - osa 1
"Tekstianalyysiharjoitukset" saivat varaslähdön, kun pari päivää ennen lähiopetusjaksoa postiluukusta putkahti kirje, joka sisäksi opintojakson oppimateriaalia ja kouluttajan kirjeen opiskelijoille.
Pia Houni pyysi kirjeessä opiskelijoita miettimään perjantaiksi kahta kaunokirjallista teosta, jotka olivat olleet tärkeitä lukukokemuksia. (Mieleeni tuli heti kuluneelta vuodelta kaksi kirjaa, joita olen pyöritellyt poikkeuksellisen paljon mielessäni. J.G. Ballardin "Crash" (1973) ja Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" (1925).)
Tekstien kohdalla hän pyysi miettimään kahta seikkaa: a) minkä tärkeän oivalluksen olet tehnyt niiden kautta ja b) millaisen jäljen nämä teokset ovat sinuun ihmisenä jättäneet. (Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun yritin ex tempore vastata kysymyksiin. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kirjat olivat minulle hyvin tuttuja. Koska oli jo lauantai-iltapäivä ja kello hipoi puoli neljää, toisen kirjan luonnehdinta jäi tekemättä. En päässyt kuin J.G. Ballardiin. Kaksi opiskelijoista ei ehtinyt esitellä omia kirjojaan ollenkaan.)
Hounin ideana oli, että opiskelijat tekevät toisesta tekstistä - tai jostain muusta - opintoihin liittyvän kirjallisen analyysin. (Yhteensä analyysejä tulee tehdä kolme, mikä selvisi lähijakson aikana. Yksi runoanalyysi, yksi novellianalyysi ja yksi analyysi joko romaanista tai näytelmästä. Lisäksi opiskelijan tulee pitää oppimispäiväkirjaa. Kurssin suoritus koostuu em. kirjallisista töistä. Analyysien mitta on 3-4 sivua ja päiväkirjan tiivistelmä sivun mittainen.)
Pia Houni pyysi kirjeessä opiskelijoita miettimään perjantaiksi kahta kaunokirjallista teosta, jotka olivat olleet tärkeitä lukukokemuksia. (Mieleeni tuli heti kuluneelta vuodelta kaksi kirjaa, joita olen pyöritellyt poikkeuksellisen paljon mielessäni. J.G. Ballardin "Crash" (1973) ja Virginia Woolfin "Mrs Dalloway" (1925).)
Tekstien kohdalla hän pyysi miettimään kahta seikkaa: a) minkä tärkeän oivalluksen olet tehnyt niiden kautta ja b) millaisen jäljen nämä teokset ovat sinuun ihmisenä jättäneet. (Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun yritin ex tempore vastata kysymyksiin. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kirjat olivat minulle hyvin tuttuja. Koska oli jo lauantai-iltapäivä ja kello hipoi puoli neljää, toisen kirjan luonnehdinta jäi tekemättä. En päässyt kuin J.G. Ballardiin. Kaksi opiskelijoista ei ehtinyt esitellä omia kirjojaan ollenkaan.)
Hounin ideana oli, että opiskelijat tekevät toisesta tekstistä - tai jostain muusta - opintoihin liittyvän kirjallisen analyysin. (Yhteensä analyysejä tulee tehdä kolme, mikä selvisi lähijakson aikana. Yksi runoanalyysi, yksi novellianalyysi ja yksi analyysi joko romaanista tai näytelmästä. Lisäksi opiskelijan tulee pitää oppimispäiväkirjaa. Kurssin suoritus koostuu em. kirjallisista töistä. Analyysien mitta on 3-4 sivua ja päiväkirjan tiivistelmä sivun mittainen.)
Koulutuksen alku
Hämeenlinnan kesäyliopisto tarjoaa syksyllä 2010 mahdollisuuden "Kirjallisuuden perusopintojen" (30 op) suorittamiseen Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaan. Koulutuksen alkaminen varmistui, kun opintoihin ilmoittautui minimimäärä 10 opiskelijaa. Perusopinnot alkoivat Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksella perjantai-iltana 27.8. Pia Hounin "Tekstianalyysiharjoituksilla" (5 op) ja jatkuivat seuraavana aamuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)