Ray Bradburyn 'Maailman viimeinen ilta' - novellin alustavan analyysin teimme käyttäen seuraavaa sabluunaa.
(1) Pintatason tarkastelu
- juoni, tarinan ja tekstin suhde
- henkilöhahmot
- miljöö.
(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:
- kerronnan muodot
- kertojan analyysi
- fokalisaatio
- ajan käsittely.
(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.
Pika-analyysissä (n 10 min) tuplatiimimme käsitteli kaksi ensimmäistä vaihetta. Kolmannen vaiheen eli pohdinnan päätimme tehdä siten, että kumpikin vie analyysin loppuun omalla tavallaan. Seuraavan etäjakson alussa sitten viilaamme yhteisen tulkinnan analyysiemme pohjalta.
(1) Pintatason tarkastelu
- miljöö
Tapahtumapaikka on anonyymin miehen, naisen ja kahden tyttölapsen koti ilmeisesti jossain päin USA:a. Miljöö laajentuu henkilöiden mielissä nopeasti koko maapalloksi. Novellissa viitataan suoraan myös tapahtumiin miehen työpaikalla ja asuinalueen, korttelin naisiin.
- henkilöhahmot
Keskeisiä henkilöhahmoja on kaksi, mies ja nainen. Heidän taustoistaan ei ole mitään tietoa, ei edes iästään. Lapset ovat kuitenkin aika pieniä, sillä he leikkivät olohuoneen lattialla.
- juoni, tarinan ja tekstin suhde
Juoni on suoraviivainen. Novellissa kerrotaan otsikon mukaisesti 'Maailman viimeisestä illasta' yhden perheen näkökulmasta, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Kertomus on pääasiassa miehen ja naisen välistä dialogia. Kertojan ääni tulee esiin kahdesta päätarinaan upotetusta pienestä kertomuksesta. Kahvinjuonnin ja tiskaamisen kuvauksen jälkeen kertojan ääni tulee esiin nukkumaanmenoon valmistautumisen ja sänkyyn menemisen aikana.
Miehen ja naisen dialogin sisällä on myös kertomuksia, jotka liittyvät siihen, mikä mm. on johtanut 'Maailman viimeiseen iltaan'. Heti novellin alussa paljastuu, etteivät puolisot tiedä toistensa tietävän, että elävät elämänsä viimeistä iltaa.
(2) Tärkeä elementti on kerronta ja sen suhde esitettyihin tapahtumiin:
- kerronnan muodot
Novellin kerronta on alusta alkaen draamallista kahden henkilön välistä dialogia. Rivillä kuusi lukija vasta voi todeta, että kyse ei ole näytelmästä vaan muusta proosasta. Tällöin kertoja ääni tulee kuvaan mukaan. Kerronta muuttuu perinteiseksi suoraksi kerronnaksi hetkeksi riveillä 11-12, sitten dialogi jatkuu jne.
- kertojan analyysi
Kertoja ei ole koko aikaa ns. kaikkitietävä kertoja, sillä kaikkitietävä vaan hänen 'henkensä' ikään kuin liikkuu kodissa tuoksutellen kahvia.
- fokalisaatio
Lähinnä miehen näkökulma, alkaakin miehen tekemällä kysymyksellä naiselle: "Mitä tekisit jos tietäisit, että tämä on maailman viimeinen päivä?" Hän kertoo naiselle, mistä maailmanlopussa on kyse: "Sanokaamme vain että kirja suljetaan". Kolmannella sivulla fokus muuttuu, kun nainen alkaa kertoa, mitä naapurustossa tapahtumut ja ihmettelee, miksei lehdissä puhuta asiasta mitään. Sitten seuraa taas aitoa dialogia miehen ja naisen välillä.
- ajan käsittely
Hyvin monipuolinen ajan käsittely. Viittauksia kauas menneisyyteen, viimeiseen neljään päivään, viimeiseen kahtaan päivään.Viimeiseen päivään ja erityisesti viimeisiin tunteihin ennen oletettua loppua. Sänkyyn mentiin vähän ennen puolta yötä.
Osa kolme jäi kotitehtäväksi...
(3) Kaikki edelliset toimivat tukena, kun pohditaan novellin
- tematiikkaa
- symboleja ja motiiveja
- lukijan tulkintaa novellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti