30.8.2010

Tekstianalyysiharjoitukset - osa 6 DRAAMA-ANALYYSI

Seuraavaksi alustavassa analyysivuorossa on Eeva-Liisa Mannerin "Eros ja Psykhe" (1959). Kenties viimeisin produktio on vuodelta 2008, jolloin Kellariteatteri tuotti näytelmän yhteistyössä Metropolian kanssa. Skenet-portaalissa Maria Säkö on arvioinut esitetyn näytelmän. Ehkä silmiinpistävintä toteutuksessa oli, että tragediaan oli tehty onnellinen loppu, mihin Säkö ei sen kummemmin puuttunut.

    *    *    *    *    *

Vuonna 1998 Timo Linnasalo ohjasi "Eros ja Psykhe" - näytelmästä ainakin kriitikoiden (Minna Karila, Juha Rosenqvist)  mielestä epäonnistuneen sekoituksen elokuvaa ja näytelmää. Elonetin kuvailun perusteella elokuvassa on paljon musiikkia (ja tanssia), joten orjallisesti alkuperäistä tekstiä ei noudateta.  Mytologia ei myöskään avaudu edes kriitikkokatsojille. (Harmi ettei elokuvaa enää saa mistään käsiinsä. Any ideas?)

    *    *    *    *    *

Näytelmän alussa kirjailija / kertoja luonnnehtii näytelmäänsä nykyaikaiseksi, ja sanoo sen olevan surullisempi kuin antiikin tarun, joka oli toiveuni. Hän nostaa vertauskuvassa esiin näytelmänsä kaksi symbolia laivan ja tuulen. "Kuvitelmat työntävät maailmaa kuin tuuli pientä epätoivoista laivaa, jonka jokainen satama on pettymys".

Kolmiosainen tragedia alkaa kohtauksella satamassa. Eros ja Psykhe istuvat satamakahvilassa, itse asiassa aivan alussa Eros vasta saapuu pöytään. Kaukana häämöttää suuri laiva.

"Psykhe: Eros, sinä tulit. Olen odottanut kauan, kuusikymmentä päivää.

Eros: Merellä oli myrsky, viivyimme Harmonian satamassa. Psykhe, olet kaunis, silmissäsi on laiva."

Katsojalle / lukijalle syntyy vaikutelma siitä, että Eros näkee Psykhen silmissä heijastuksena merellä olevan laivan. Yhtä hyvin ilmaus voisi olla metonymia (viittaa Psykhen sieluun / elämään laivana & Eroksen saapuessa syntyy ilmavirta...) tai hämärä vertaus (itseironiaa: Eros tuulena kuvittelee näkevänsä Psykhen toiveikkaan laivan).

    *    *    *    *    *

Analysoitavia seikkoja ovat mm.:

- ensivaikutelma
Näytelmän kahden ensimmäisen sivun (mm. prologin) lähiluvun perusteella kiehtova näytelmä. Eroksen ja Psykhen tarina siirretty lähelle nykypäivää ja sitä on hieman muuteltu, "koska nykyaika rakastaa enemmän sensaatiota kuin runoutta.".

- olosuhteet
Tapahtumapaikkana satamakahvila. Seesteinen tilanne, jossa kaikki mahdollista. Suurin osa tapahtumisesta kuitenkin tapahtuu Eroksen ja Psykhen mielissä.

- roolifaktat
Hahmoina vain Eros ja Psykhe. Ravintolassa tosin saattaa olla muitakin.

- perussisältö
Aluksi arkista tapahtumista. Eros flirttailee Psykheä ravintolan pöydässä, mutta tämä toteaa viileästi - "Olet humalassa" kolmannen sivun alussa. 

- teemat ja perusristiriita
Eroksen ja Psykhen erilaisuus. Toinen saapuu (myöhässä) tuulena. Toinen odottaa epätoivoisena.
Eroksen ja Psykhen rakkaus, kaipuu toistensa luo.

    *    *    *    *    *

Näytelmä koostuu antiikin tragedioiden tapaan prologista ja kolmesta osasta (alkukohta, keskikohta, loppu). Keskikohdassa tapahtuu luultavasti näytelmän käänne, peripateia. Tragediaan kuuluu myös traaginen erehdys" eli hamartia, jonka seurauksena sankari ajautuu onnettomuuteen. Olennaista on, että sankari erehtyy tietämättömyyttään tai olosuhteiden pakosta. Katsojan on tarkoitus saada näytelmän katsottuaan katharsis, emotionaalinen puhdistuminen. Puhdistuminen on esim. sitä, että katsoja vapautuu kehittymättömistä säälin tai vihan tunteista. Hän siis oppii käsittelemään tunteita oikealla tavalla.

    *    *    *    *    *

I osa

- ensivaikutelma
Vaikutelma, iloinen tunnelma, hieman muuttuu sivulla 16, kun Eros alkaa puhua selvästi sekavasti, mihin Psykhe toteaa, "sinä puhut kuin kiinalainen". Jonkin ajan kuluttua sävy taas muuttuu. Sivulla 18 Eros alkaa puhua sotakokemuksistaan. Eroksesta "haava voi olla kuin ruusu" ja "kivullakin on raja ... viimeinen nautinto, tyhjyys ...". Psykhe: "Pelkään sinua Eros". Sitten sävy taas muuttuu. Eros rakentaa hänelle ja Psykhelle utopistista maailmaa, minkä jälkeen Eros romantaa maanpinnalle. Psykhe: "Olet humalassa, tai hullu". Lopulta Eros nukahtaa. Unen aikana Psykhen isä Morfeus kannustaa tytärtään: "Toivo on tuulta (Eros), tuuleton laiva (Psykhe) on sairas". Eroksen herättyä keskustelua jatkuu kuta kuinkin realistisena samoin kuin tapahtumat - aina Psykhen kuolemiseen asti ja vielä sen jälkeenkin.

- roolifaktat
Uusina hahmoina alun jälkeen Psykhen isä Morfeus ja Eroksen äiti Afrodite. Sivuhenkilön (konduktöörin) ääni rautatieasemalla, jonne Eros ja Psykhe ravintolasta lähtivät. Kaiutin, joka kuuluttaa suruviestiä.

- perussisältö

Eros keskittyy aluksi Psykhen viettelyyn (tapojensa mukaisesti), mutta tämän puheet eivät tehoa Psykheen. Silti Psykhe toteaa ironisoiden: "Rakasta miestä jota en tunne". Loputtoman jaarittelun jälkeen Eros yllättäen toteaa: "Missä vietämme tämän yön? Tavaravaunussa - ?" Psykhe: "Olet humalassa, tai hullu." He eivät löydä keskustelussa yhteistä säveltä. Psykhe on kuitenkin valmis melkein mihin tahansa Eroksen kanssa, lähtemään tämän matkaan.

Sitten tapahtuu yllättävä käänne. Psykhe vakavoituu: "On tapahtunut jotakin - sellaista mitä usein tapahtuu tietämättömille. Minä saan lapsen. Tarkoitan, me." Eros menee yllättävästi tiedosta aivan sekaisin. Hän ei hyväksy tapahtunutta ja haluaa, että Psykhe tekee abortin. Psykhe syyttää nyt Erosta valehtelusta. Eros ei oikeasti halunnutkaan naimisiin hänen kanssaan. Eros vetoaa sukuunsa ja äitiinsä Afroditeen. Heidän olisi ensin hyväksyttävä lapsi.

Psykhe on kriittinen Erosta ja tämän sukua kohtaan. "Minullakin on sukupuuni. Minun puuni on yhtä vanha kuin sinun, mutta suvaitsevainen". Psykhe puhelee itsekseen lähtevänsä junalla Eokseen (Afroditea tapaamaan). Eros innostuu heti ehdotuksesta ja auttaa Psykhen junaan. Itse hän jää satamaan. Junassa Psykhe epäilee ratkaisuaan ja viime tingassa hän hyppää junasta laiturille, mutta jää junan alle ja kuolee.

Eros palaa satamaan ryyppäämään. Psykhen isä Morfeus tarjoaa Erokselle lasillisen - vettä ja alkaa pilkata miestä siekailematta mutta kohteliaasti.

- teemat ja perusristiriita
1 Eroksen sotatraumat (psyykessä jokin vamma tai vammoja; Psykhen riittämättömyys eroottisten toiveiden kohteena; hämärtynyt käsitys todellisuudesta)
2 Eros välttelee vastuunottoa (lapsi, avioliitto, yhteinen elämä)
3 Psykhen sääli / myötätunto (isä kannustaa jatkamaan suhdetta; tulee vastaan Erosta, kun lähtee Afroditea tapaamaan)


    *    *    *    *    *

II osa

- ensivaikutelma
Toisen osan tunnelma on hyvin erilainen kuin ensimmäisen. Nyt ollaan jumalten maailmassa, hetkessä ennen Psykhen fyysistä (?) kuolemaa, Kokytos-joen rannalla odottamassa lautturia koirineen ennen matkaa Hadekseen ja avioliittoa Kuoleman kanssa. Kaikki on vielä mahdollista, jumalten maailmassa.

Eroksen äiti Afrodite kuitenkin sanelee, miten tilanteessa edetään. Afrodite nöyryyttää Psykheä ja panee tämän tekemään piian töitä. Muut jumalat katselevat sivusta. Jumalana Psykhe voisi voittaa Kuoleman alistumalla Afroditen tahtoon, mutta hän ei halua. Hän yrittää miellyttää Afroditea, jotta tämä taipuisi hänen ja Eroksen liittoon, mutta niin ei käy.

- roolifaktat
Uutena hahmona toisessa osassa estradille astuu mm. maan ja hedelmällisyyden jumalatar Demeter. Psykhe panee toivonsa Demeteriin, mutta Afroditen ystävänä apua ei heru. Psykhellä on sisällään syntymätön lapsi, jonka hän ei haluaisi kuolevan. Jumalat eivät tunne sääliä tai armoa. Eros pettää Psykheä toisen naisen kanssa (mitä pettäminen näissä piireissä sitten merkitseekään). Kuolema tulee kuvaan mukaan Psykhen isän Morfeuksen ehdotuksesta vaihtoehtoisena puolisona, mikä tietysti merkitsee Psykhen ja lapsen kuolemaa.

- perussisältö
Afrodite vastustaa henkeen ja vereen Eroksen ja Psykhen liittoa, joka tosin ei ole enää ajankohtainen Psykhen kuoltua. Koska kyse on jumalten ja puolijumalten maailmasta (ilmeisesti) kaikki on mahdollista. Psykhe on ilmeisesti jossain välitilassa matkalla Hadekseen - aika on jotenkin kokonaan pysähtynyt junaturman jälkeen (hieman ennen Psykhen oikeaa kuolemaa).

Psykhe pyytää apua Demeteriltä vaikeassa tilanteessa, kuoleman hetkellä, mutta tämä ei lupaa auttaa häntä. Afrodite käyttää tilannetta hyväkseen, ja pyytää Psykhea hakemaan rasian kaunetta manalan tai Hadeksen portilta, sitten tuomaan vettä kuolemanjoelta Kokytoksesta. Isä Morfeus ihmettelee, miksi Psykhe tekee palvelustytön töitä Afroditelle. Tämä sanoo tekevänsä sen rakkaudesta Erokseen. Samaan aikaan Eros rakastelee toisen naisen kanssa.

Keskusteltuaan Psykhen kanssa Morfeus päätyy siihen, että liitto Kuoleman kanssa lienee ainoa vaihtoehto. "Kuolema on balsami, elämän lääke."  Toinen vaihtoehto olisi unohduksen uni eli liitto oman isän, unten jumalan Morfeuksen kanssa. Isä muuttaa aiemmin myönteisen mielipiteensä Eroksesta, nyt hän sanoo tämän väistelevän. Isän ja tyttären kiista jää toisen näytöksen lopussa avoimeksi. Morfeus alkaa mielessään valmistautua Psykhen Kokytos-joen ylitykseen. 

- teemat ja perusristiriita
Toisessa osassa on voimakkaita vastakohtia eri jumalten välillä. Toisaalta jumalat pitävät jumalten puolta.
1 Psykhe on yksin Afroditea vastaan, kun Demeterkään ei auta häntä lapsen kanssa.
2 Psykhen yrittää luoda vastakkainasetelma Afroditen ja Demeterin välille ei onnistu.
3 Unen jumala Morfeus on sentään tyttärensä Psykhen puolella, mutta hänkään ei asetu Afroditea ja Demeteriä vastaan vaan tarjoaa vaihtoehtona Kuolemaa - ja itseään eli "vaipumista unohduksen uneen".

Keskeinen teema on Psykhen (tai suppeammin naisen) yksinäisyys tilanteessa, jossa mies ei halua lasta hänen kanssaan, eikä muutenkaan halua sitoutua naiseen. Kun kukaan ei auta, vaihtoehdoksi helposti jää kuolema, joka näytelmässä tapahtuu onnettomuuden seurauksena.

    *    *    *    *    *

III osa

- ensivaikutelma
Tarina ei ole edennyt todellisuudessa yhtään sitten Psykhen kuoleman. Morfeus ja Eros ovat jälleen satamakahvilassa. Eros on menettänyt elämänhalunsa, mutta Morfeus sanoo, että jotain on tehtävissä. Kellon voi kääntää taaksepäin. Lukijan mielessä syntyy ajatus, muuttuvatko asiat sittenkään edes toisella kertaa. (Eivät muutu.) Toisella kerralla Psykhen astuttua junasta takaisin asemalaiturille, tilanne on jopa pahempi kuin ensimmäisellä kerralla. Eros alkaa epäillä ja syyttää Psykheä perusteettomasti. Eikä ole ihme, että Psykhe lopulta palaa asemalaiturille, hyppää taas junaan - ja jää uudelleen junan alle.

- roolifaktat
Samat hahmot kuin ensimmäisessä näytöksessä. Eros, Psykhe ja Morfeus, mutta ei Afroditea.
- perussisältö
Psykhe ei kuitenkaan taivu, joten Morfeus esittää vielä yhtä vaihtoehtoa.
Alussa palataan tilanteeseen, johon I näytöksen jälkeen jäätiin. Eros ja Morfeus istuvat nytkin satamaravintolassa 60 päivää junaonnettomuuden jälkeen. Eros suree Psykheä.

Morfeus tekee Erokselle tarjouksen Psykhen palauttamiseksi eloon, mutta ehtona on, että Eros voi omistaa Psykhelle "edes yhden ajatuksen, joka on ehdoton". Eroksen ajatus on nimenomaan se, joka voisi kutsua Psykhen takaisin. Eros suostuu mihin tahansa, jotta hän saisi Psykhen takaisin.

Morfeuksen onnistuu palauttaa ajan hetkeen, jolloin Psykhe astuu takaisin satamalaiturille nyt elävänä. Jotta tämä olisi mahdollista, hän joutuu pyyhkimään Psykhen mielestä kuoleman jälkeiset tapahtumat, koska niitä ei enää ole. Eros suostuu.

Näytelmä menee aina vain syvemmälle unen maailman. Psykhe astuu junasta ikään kuin olisi palannut jostain, mutta ei muista mistä. Eros epäilee häntä uskottomuudesta tämän muistamattomuuden takia, haukkuu sitten Psykhen ulkonäköä, mutta peruu sitten kaikki aiemmat puheensa ja alkaa ylistää Psykheä.

Sitten Eros vaipuu taas synkkyyteen. Toivoo kuolemaansa. Psykheä alkavat kyllästyttää Eroksen jatkuvat sisällyksettömät puheet. "Jos todella tahtoisit kuolla, kuolisit, Eros." Morfeus tulee Psykhelle apuun. Morfeuksen viestin ydin on, että Psykhe on liian tietoinen koko ajan itsestään, egostaan (ja miten asioiden pitäisi olla). "Olet aina keskipisteessä, etkä sitä koe. (..) Vain tiedoton on todellista, Psykhe."

Morfeuksen mukaan todellisuus (tiedoton) väistää tietoa maailmasta. Tieto maailmasta, totuus on vain hetkellistä, mutta kauneus on ikuista. Hän kertoo esimerkin. pääskystä. Kun pääsky ammutaan, pääskyn idea ei kuole. Se ei ole vähemmän pääsky kuolleena. Psykhe kyseenalaista isänsä puheen kysymällä retorisesti "eikö yhtä hyvin rumuus" ole ikuista. Morfeus väistää kysymyksen.

Psykhe vetää tilanteesta omat johtopäätöksensä. Tilanne on sama kuin ensimmäisen näytöksen lopulla. Eros ei halua lasta hänen kanssaan, eikä naimisiin äitinsä tahdon vastaisesti. Psykhe kehottaa Eroksen menemään sukunsa pariin. Eros ei ymmärrä mistään mitään. Junakohtaus toistuu. Psykhe astuu junaan ja viime tingassa muuttaa mielensä - ja jää junan alle.

Morfeus lohduttaa Erosta. "Hän on kuollut, mutta hän odottaa sinua." Eros ei usko katsoessaan murskautunutta Psykhettä. "Kuolema odottaa aina", Morfeus jatkaa.

- teemat ja perusristiriita
Eroksen ja Psykhen välisen suhteen muuttumattomuus. Perusasiat eivät toisellakaan kerralla muutu. Afroditen kanssa ei enää edes neuvotella.  Eros (elämänvietti) ja Psykhe (kuolemanvietti) ovat vastakkaisia voimia, jotka näkevät maailman eri silmin. Se mikä Erokselle on lunta on Psykhelle tuhkaa jne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti