Oppimistehtävät I - III

1) Kirjallinen oppimistehtävä:

tekstianalyysi

a) lyriikasta

b) novellista ja

c) draamasta

Voidaan käyttää lähijaksolla annettuja tekstejä, mutta tekstialueita voi korvata myös omalla tekstivalinnalla.

2) Oppimispäiväkirja.

Naputtele oppimistehtävän oheen oppimispäiväkirja, jonka pituus on noin 1 liuska. Voit vielä pysähtyä miettimään omia oivalluksia tehtävien suhteen.

     *     *     *     *

Aikaa on vierähtänyt tovi siitä, kun kurssi oli. Joten asiat alkavat unohtua. Onneksi on tämä blogi. Voi palautella mieleen mitä lähimenneisyydessä oikein tapahtui.

Oppimispäiväkirja syntyy arvatenkin vaivattomasti koostaen jotain siitä mitä olen kurssin aikana kirjoitellut.Samaa voi sanoa itse tekstianalyyseistä (3 kpl), jos analyysit tekee jo kertaalleen eritellyistä teksteistä.

     *     *     *     *

Draama & lyriikka & novelli / romaani

Aiemmin mietin että voisin yhdistää draaman ja lyriikan analyysin toisiinsa eikä ajatus ole vieläkään poissuljettu. Myös esimerkiksi Aaro Hellaakosken "Hauen laulun" erittely houkuttelee ja sen vertaaminen Kantelettaren "Väinämöisen lauluun".

Entäpä jos lähden liikkeelle "Eroksen ja Psykhen" myyttisestä tarinasta, joka tunnettiin jo antiikin aikana? Tätä vaihtoehtoa olen myös miettinyt. Tällöin syntyy ketju Hesiodos "Jumalten synty" --> Platon "Pidot" ym. --> Apuleius "Cupido and Psykhe"  --> Södergran "Erokselle" --> Manner "Eros ja Psykhe".

Ajatuksena että suullisesti & kirjallisesti kerrottuna tarina proosaa, sitten näytelmäksi (Aristofanes, Manner) & lyriikaksi (Södergran). Toisin sanoen em. kokonaisuuden hahmottaminen. Keskittyminen luonnollisesti suomalaisiin naismodernisteihin.

Erityisen kiinnostavaa: Aristoteles (tragedia, draama) vs Platon (dialogit, proosa) - asetelma. Lyriikka oli itse asiassa upotettu komediaan & tragediaan (kuoro).

Myyttinen tarina pohjimmiltaa sama aikakaudesta toiseen.

Platonin "Pidoissa" Faidros kertoo Eroksen olevan suuri jumala, monessa suhteessa ihailtava ihmisten ja jumalisen keskuudessa, eikä suinkaan vähimmin syntynsä vuoksi. 'On näet kunniaksi olla vanhin kaikista jumalista', hän sanoi. Se on todistettu asia, sillä Eroksella ei ole vanhempia, eikä heitä mainitse kukaan proosakirjailija eikä runoilija, vaan Hesiodos sanoo että ensin syntyi Kaaos, ja 'sitten rintava Maa, sija kaikkien vahva ja varma ynnä Eros...'. (..) Vanhimpana hän myös tuottaa meille kaikkein suurinta hyvää. En ainakaan minä osaa mainita mitään suurempaa hyvää kuin on jo nuorukaiselle jalo rakastaja ja rakastajalle rakastettu. Sitä näet, minkä tulee ohjata koko elämän ajan ihmisiä, jotka tahtovat elää kauniisti, ei voi heille tuottaa sukulaisuus, eivät kunnianosoitukset, ei rikkaus eikä mikään muu yhtä kauniisti kuin rakkaus.

Kukin vuorollaan kertoo näkemyksensä Eroksesta, myös Agathon, joka yllättäen pitää Erosta jumalista nuorimpana. Lopuksi Sokrates, joka ei oikeastaan piittaa Eroksen alkuperästä vaan millainen Eros on.

Miten Platonin 'esitykset' dialogeissa poikkeavat jäljittelystä näytelmissä? Eri henkilöt vuorotellan kertovat näkemyksiään Eroksesta, jotka eivät käy aivan yksiin. Sokrates metsästää Eroksen / rakkauden ideaa. Hyväksyy Agathonin ajatuksen, että Eros on jumalista nuorin. - Vastaa myös kysymykseen mihin ihminen tarvitsee Erosta? (p. 115) Rakkaus liittyy siittämiseen & synnyttämiseen & sen kautta kuolemattomuuden saavuttamiseen.

Aristoteles "Runousoppi". Eeppisesta tarinasta esim. Homeroksen (heksametrit) & dityrambien / hymnit (kielellinen & kerronnallinen vaihtelu) pohjalta tehdään traaginen näytelmä. - Dialogit toisella tavalla jäljittelevät todellisuutta (esitetään sellaisenaan, esiintyvät itsenään ym.).

Miten myyttinen tarina suhteutuu siitä puhumiseen? Eräällä tavalla kaikki tulkinnat ovat yhtä oikeita ja vääriä alkutilanteessa, ennen keskustelua siitä. Keskustelijat ovat samalla viivalla. Huom! lopussa sokraattinen menetelmä. Ero tragediaan jossa kuvataan aineellista todellisuutta (ihmisten rakkautta toisiinsa, jossa ei ole mitään jumalallista??)

    *    *    *    *

Manner: Eros on Afroditen poika (& kuten Apuleiuksella, Sokrateella palvelija).

Afrodite ei halua antaa poikaansa kuolevaiselle ihmiselle. (vrt Apuleius, jossa Psykhe tehdään myös kuolemattomaksi! 'Pidoissa' miehen & naisen, miesten yhtyminen on jumalallista so Eros mukana. so Eros on välittäjä & Eroksen käsittely jumalten maailmassa - vanhin vai nuorin!)

Mannerilla kaikenlainen jumalallisuus eroottisesta suhteesta on hävinnyt. Psykhe rakastaa Erosta mutta ei luota tähän. (Eros liioittelee puheissaan? Pelko kun seuraa Eroksen esitystä? Realismin puuttuminen. Sota vammauttanut. Ei voi itselleen mitään mistä julmuus.)

Södergranin puhuja (Psykhe) on vasta tulossa tilanteeseen, jossa Mannerin Psykhe on näytelmän alussa. Hän tosin tietää tai aavistaa mitä häntä odottaa. Hän tuntee miehet & naisen paikan maailmassa. Lapsena tyttöjä & poikia ei vielä erotella toisistaan ja kohdella eri tavoin. - Herää kysymys, miksi puhuja ei anna tilaa Erokselle, mikä häntä estää. Sisäinen pakko olla tekemättä mitään!?!